Joulukuussa oli tarkoitus juosta Itsenäisyyspäivänä puolimaraton, mutta kuinka taas kävikään, että iski flunssa, ja oli pakko luovuttaa osallistumisen kanssa. Kuitenkin onnistuin muutamia lenkkejä käymään, sekä yhden vuositavoitteen saavuttamaan. Tavoitteena oli Reserviläisurheiluliiton kuntokortissa saada 150 pistettä, ja I kuntoluokka. Tämä toteutui vuoden viimeisenä päivänä tasapisteillä.
Joulukuussa tuli käytyä ainoastaan 6 kertaa lenkillä tai hiihtämässä. Kuu alkoi hyvin 7.1 kilometrin lenkillä Julkulanmäen ympäri Ala-Antikkalan lisälenkillä. Valitettavasti tämän jälkeen seuraavana päivänä oli jo selkeät flunssan oireet, ja 3.12., viimeisenä maratonille ilmoittautumispäivänä, olo oli niin huono, että juoksuhaaveet oli haudattava. Flunssaa kesti reilu 2 viikkoa, ja seuraavan kerran uskaltauduin hiihtämään 18. päivä. Tällöin kävin kevyehkön 8.1 kilometrin hiihtolenkin vetämässä hiihtostadionilla. Tästä suoritteesta otin myös ensimmäisen videoinnin (https://youtu.be/r1eU74dMx28). Varoituksena videosta: video on kuvattu olkapääkiinnityksestä ja on erittäin heiluva, jota nopeutus pahensi.
Kolme päivää myöhemmin uskaltauduin jälleen lenkille. Paria päivää aiemmin satanut lumi oli suurimmaksi osaksi sulanut, ja tietyissä paikoissa jäätynyt, joten Julkulanmäen kierto oli osittain erittäin liukas juostava. Hyvää juoksu-uraa oli haettava puolelta toiselle kiemurrellen. Silti 5.2 kilometriä meni aikaan 33.26. Tästäkin on videotallenne (https://youtu.be/BcXyLsXB_4Q), joka puolestaan pimeä.
Jouluaatoksi oli satanut mukava lumikerros, mutta hiihtämisen sijaan päätin käydä nopeammalla lenkillä, jotta lapset saisivat ajoissa joululahjansa. 5.1 kilometrin reitti veikin tuolla hetkellä toiseksi nopeimman ajan kyseisellä reitillä, 27.55, ja olo oli sen mukainen. Tästä videotallenne (https://youtu.be/kp3JdYCbgPk).
Kolme päivää ennen uudenvuodenaattoa sain tietooni, että minulla olisi mahdollista juosta uudenvuoden aattona 5 kilometrin kisa. Mutta ennen tätä kisaa oli tarkoitus käydä kevyellä 5.1 kilometrin lenkillä. Kuinka väärässä olinkaan. Ensimmäisen kilometrin jälkeen oli aikaa mennyt tasan 5 minuuttia, kun todella rennolla lenkillä aikaa menee usein hieman reilu 6 minuuttia. Loppuajaksi tulikin 27.20, mutta olo oli huomattavasti parempi kuin jouluaattona. Aika ei ollut kuitenkaan reittiennätys, vaan tämä on juuri alle 27 minuuttia.
Uudenvuoden aattona olikin sitten aika matkustaa Maaningalle, jossa oli 5 kilometrin juoksu mukavassa pikkupakkasessa. Tarkoituksenani oli kuvata juoksu, mutta matkalla sinne katselin valaistusolosuhteiden olevan surkeat, joten juoksusta tuli pelkkä juoksu. Reitti oli mukavan tasainen, eikä korkeuseroa 2.5 kilometrin edestakaisin matkalla tullut kuin 7 metriä. Tämä sinänsä petasti hyvää loppuaikaa, mutta puolet matkasta oli kohtuullinen vastatuuli, joka saattoi viedä noin minuutin ajasta. Loppuaika olikin 24.47, ja sijoitus yleisessä sarjassa viimeinen, ja hävisin toiseksi viimeiselle 4.5 minuuttia. Joka tapauksessa oikein hyvä lopetus oikein hyvälle kuntoiluvuodelle.
Tilastoja vuodelta 2015:
Kokonaiskilometrimäärä 1168,6 kilometriä
Juoksua 541,7 kilometriä
Hiihtoa 584,3 kilometriä
Suunnistusta 37 kilometriä
Kävelyä 5,6 kilometriä
Vuosi 2016 on toivottavasti vähintään yhtä hyvä. Suunnitelmissa on kaksi varmaa isompaa kisaa, Helsinki City Run ja Helsinki City Marathon, sekä vielä hieman epävarma, mutta perinteinen Jukolan viesti, joka järjestetään tänä vuonna Lappeenrannassa. Hiihdon osalta ainakin alkuvuosi näyttää heikolta, sillä lunta ei näytä olevan tulossa (joskin tämä voi muuttua jo parissa päivässä). Harkinnassa onkin retkiluistimien hankinta, jotta voin käyttää hyväksi lähes lumetonta jääpintaa Kallaveen päällä. Juoksulenkkejä tulee varmasti tehtyä parisen kappaletta viikossa näin talviaikaan ja myöhemmin keväällä yritetään lisätä tätä 3-4 kertaan. Tavoitteina olisi saada parannettua ennätyksiä puolimaratonilla 1:50.00 ja maratonilla 4:30.00. Uskoisin, että nämä ovat täysin saavutettavissa olevia. Blogia tulen varmaan päivittämään näin n. kuukauden välein, joskin isompien tapahtumien jälkeen tulen kirjoittamaan tarkemmat analyysit näistä.
Road to HCM
maanantai 4. tammikuuta 2016
tiistai 1. joulukuuta 2015
Marraskuu pakettiin
Kuukausi on jälleen kulunut, ja useamman kerran kuntoiltu. Takana on 83 kilometriä hiihtoa ja 36 kilometriä juoksua. Marraskuun alussa, edellisen kirjoituksen jälkeen, tuli käytyä kahdesti juoksemassa ennen hiihtokauden avausta. Toinen noista oli sauvajuoksulenkki ja toinen intervalliharjoitus. Intervalliharjoitukseen lämmittelynä juoksi Puijonsarveen ja sieltä takaisin Julkulaan Ahopuronrinteen juurelle. Tästä tuli hieman vajaa 2,5 kilometriä lämmittelyä. Tämän jälkeen spurtilla ylös rinnettä hieman yli puolenvälin, jossa oli pakko hiljentää kävelyksi, mutta vasta tasaisella. Tarkoituksenani oli juosta kaikki jyrkemmät ylämäet, ja tässä suunnitelmassa pysyin. Toinen suunnitelma, juosta Ahopuronrinne kahdesti ylös-alas, ei puolestaan toteutunut, vaan oli luovutettava jo ensimmäisen nousun ja laskun jälkeen. Tästäkin tuli 5,7 kilometriä matkaa, ja toistakymmentä kiihdytystä. Viimeisen ylämäen, Julkulasta kotiin, juoksin koko matkan niin lujaa kuin vain jaksoin.
Hiihtokausi tuli avattua ensilumenladulla Puijon hiihtostadionilla 11.11. Latu oli tehty stadionialueelle sekä osin ns. saunalenkille (Kuva 1.). Yhden kierroksen pituudeksi tuli hieman reilu 1,6 kilometriä. Ensimmäisellä kerralla päätin kokeilla heti luisteluhiihtoa. Ajattelin tämä olevan kohtuullisen paha virhe, mutta 5 kierroksen ja 8 kilometrin jälkeen olin iloisesti yllättynyt. Olo oli todella hyvä. Seuraavana päivänä päätin kuitenkin hiihtää perinteisellä. Kierroksia tuli kaksi enemmän ja matkaa 11,4 kilometriä. Hiihtokerrat tuntuivat kuitenkin jotenkin oudolta johtuen jatkuvasta vesisateesta kahden ensimmäisen kerran aikana, mutta sade ei pahemmin haitannut hiihtämistä.
Kahden hiihtokerran jälkeen päätin jälleen käydä juoksulenkillä. Pikainen 5,3 kilometriä 33 minuuttiin tuntui hiihtelyn jälkeen oikein mukavalta, joka sekin oli yllätys. Aiemmin hiihdon jälkeen juoksu on tuntunut hieman oudolta, joskin useimmin on takana ollut kuukausien hiihdot.
Juoksulenkin jälkeen päivä taukoa ja taas hiihtämään. Tällä kertaa räntäsateessa, joka teki luisteluhiihdosta tuskaista, mutta olin päättänyt vähintään 5 kierrosta hiihtää ja sen hiihdin. Tämän jälkeen tulikin viikon tauko, ja palasin ladulle vasta seuraavana lauantaina. Tästä alkoi neljän päivän putki, jossa hiihdin 18, 11.4, 13.1 ja 13.1 kilometriä. Kelit olivat todella talvisia, uutta lunta oli maassa ja luisto erinomainen. Kaikenkaikkiaan erinomaiset hiihtokelit. Valitettavasti säät ottivat täyskäännöksen, luonnonlumet sulivat ja säilölumesta tehty latu surkeassa kunnossa. Siispä takaisin juoksemaan.
Nyt on takana jälleen kaksi juoksulenkkiä, matkana reilu 7 kilometriä. Reitti käy Ala-Antikkalassa ja tulee Satulanotkon kautta Ahopuronrinteeseen. Korkeuseroa tässä tulee muutaman metrin Puijonsarven kautta kiertoa enemmän, mutta lopussa on koko 81 metrin korkeusero yhtämittaisena laskuna. Vauhti alamäessä, joka pääosin on riittävän loiva, kasvaa omaan vauhtiin nähden kovaksi. Illan pimeys asettaa tähän vielä oman lisähaasteensa, varsinkin, kun osa lampuista on pimeänä.
Lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat jotakuinkin seuraavat. Perjantaina pitäisi käydä kevyt 5 kilometrin lenkki juoksemassa, ja sunnuntaina, itsenäisyyspäivänä, Väinölänniemellä itsenäisyyspäivän maratonin puolikas. En ole vielä ilmoittautunut tähän, ja tämä on tehtävä viimeistään 3. päivä, jotta saan hieman halvemmalla osallistumismaksulla. Blogin osalta suunnitelmat tulevaisuudelle on lisätä video-osuus. Tuli tilattua Garminin VIRB Action Camera, jota ajattelin käyttää eri harrastuksien kuvaamiseen. Juoksu- ja hiihtolenkeistä, sekä suunnistuksista olen ajatellut tehdä pikakelausvideot muutamilla lyhyillä kommenteilla. Katsotaan miten äijän käy, kun laite lopulta saapuu.
Hiihtokausi tuli avattua ensilumenladulla Puijon hiihtostadionilla 11.11. Latu oli tehty stadionialueelle sekä osin ns. saunalenkille (Kuva 1.). Yhden kierroksen pituudeksi tuli hieman reilu 1,6 kilometriä. Ensimmäisellä kerralla päätin kokeilla heti luisteluhiihtoa. Ajattelin tämä olevan kohtuullisen paha virhe, mutta 5 kierroksen ja 8 kilometrin jälkeen olin iloisesti yllättynyt. Olo oli todella hyvä. Seuraavana päivänä päätin kuitenkin hiihtää perinteisellä. Kierroksia tuli kaksi enemmän ja matkaa 11,4 kilometriä. Hiihtokerrat tuntuivat kuitenkin jotenkin oudolta johtuen jatkuvasta vesisateesta kahden ensimmäisen kerran aikana, mutta sade ei pahemmin haitannut hiihtämistä.
| Kuva 1. Ensilumenlatu |
Kahden hiihtokerran jälkeen päätin jälleen käydä juoksulenkillä. Pikainen 5,3 kilometriä 33 minuuttiin tuntui hiihtelyn jälkeen oikein mukavalta, joka sekin oli yllätys. Aiemmin hiihdon jälkeen juoksu on tuntunut hieman oudolta, joskin useimmin on takana ollut kuukausien hiihdot.
Juoksulenkin jälkeen päivä taukoa ja taas hiihtämään. Tällä kertaa räntäsateessa, joka teki luisteluhiihdosta tuskaista, mutta olin päättänyt vähintään 5 kierrosta hiihtää ja sen hiihdin. Tämän jälkeen tulikin viikon tauko, ja palasin ladulle vasta seuraavana lauantaina. Tästä alkoi neljän päivän putki, jossa hiihdin 18, 11.4, 13.1 ja 13.1 kilometriä. Kelit olivat todella talvisia, uutta lunta oli maassa ja luisto erinomainen. Kaikenkaikkiaan erinomaiset hiihtokelit. Valitettavasti säät ottivat täyskäännöksen, luonnonlumet sulivat ja säilölumesta tehty latu surkeassa kunnossa. Siispä takaisin juoksemaan.
Nyt on takana jälleen kaksi juoksulenkkiä, matkana reilu 7 kilometriä. Reitti käy Ala-Antikkalassa ja tulee Satulanotkon kautta Ahopuronrinteeseen. Korkeuseroa tässä tulee muutaman metrin Puijonsarven kautta kiertoa enemmän, mutta lopussa on koko 81 metrin korkeusero yhtämittaisena laskuna. Vauhti alamäessä, joka pääosin on riittävän loiva, kasvaa omaan vauhtiin nähden kovaksi. Illan pimeys asettaa tähän vielä oman lisähaasteensa, varsinkin, kun osa lampuista on pimeänä.
Lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat jotakuinkin seuraavat. Perjantaina pitäisi käydä kevyt 5 kilometrin lenkki juoksemassa, ja sunnuntaina, itsenäisyyspäivänä, Väinölänniemellä itsenäisyyspäivän maratonin puolikas. En ole vielä ilmoittautunut tähän, ja tämä on tehtävä viimeistään 3. päivä, jotta saan hieman halvemmalla osallistumismaksulla. Blogin osalta suunnitelmat tulevaisuudelle on lisätä video-osuus. Tuli tilattua Garminin VIRB Action Camera, jota ajattelin käyttää eri harrastuksien kuvaamiseen. Juoksu- ja hiihtolenkeistä, sekä suunnistuksista olen ajatellut tehdä pikakelausvideot muutamilla lyhyillä kommenteilla. Katsotaan miten äijän käy, kun laite lopulta saapuu.
sunnuntai 1. marraskuuta 2015
Uutta nousua hakemassa
Reilu kuukausi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja paljon on tapahtunut. Myös suunnitelmat muuttuivat, eivätkä vanhat päässeet toteutumaan. Tässä välissä on tullut vain neljä lenkkiä, sillä väliin mahtui vajaan kolmen viikon flunssajakso, joka vei kunnon ja äänen. Ennen taukoa tuli käytyä kaksi lenkkiä. Ensimmäinen näistä oli kokeilulenkki kahden kisan päivän jälkeen, kevyt 5,2 kilometriä. Lenkki oli kevyt sekä vauhdillisesti, aikaa meni 32 minuuttia, että tuntumalta. Vain viikon palautumisen jälkeen jaksoi juosta koko matkan. Toinen lenkki ennen taukoa oli pidempi, 11,7 kilometriä. Vauhtia oli hieman enemmän ja aikaa meni vain 1.06, joka yksi tämän vuoden nopeimmista Puijon kierroista.
Tähän väliin iski sitten ilkeä flunssa, joka vei äänen ja sairaslomalle töistä. Työt ovat olleet seisomatyötä, eli jaloille tulee huomattavasti rasitusta. Olen myös huomannut jalkojen kramppaavan melko helposti, sekä kivun polven yläpuolella kyykystä noustessa. Flunssa aiheutti myös suunnitelman juosta Tahko Vuorijuoksun puolikkaan peruuntumisen. Kerrankin ymmärsin olla lähtemättä vajaakuntoisena. Taisi katketa typerien starttien ME:n metsästys siihen.
Kolmen viikon tauon jälkeen uskaltauduin jälleen kokeilemaan juoksemista. Koska pidin itseäni vielä toipilaana, otin lenkin erittäin varovaisesti. Tosin reittivalinta oli kaikkea muuta, kuin kevyt, mutta teiden ollessa jäässä, katsoin turvallisemmaksi juosta rankemman, mutta parempi pitoisen pururatalenkin. Matkana oli 5,3 kilometriä. Lenkin varovaisuudesta kertoo aika, 35,5 minuuttia, joka on lähes 4 minuuttia kovavauhtista ja noin 3 minuuttia normaalivauhtista lenkkiä hitaampi. Mutta tarkoitus oli kokeilla kuntoa. Lopussa olo tuntui jopa hyvältä.
Viikon toinen lenkki olikin sitten uutta. Ostin kävelysauvat, joita ajattelin käyttää juoksulenkeillä. Ensimmäistä kertaa sauvoja kokeillessa on tietenkin vielä mahdollista, että tekniikka ei ole hallussa, ja useampaankin otteeseen olin kaatua, kun sauva päätyi jalan eteen. Lenkki tuntui vauhdikkaammalta, ja olikin sitä, hieman vajaa 35 minuuttia, ja huomattavasti normaalilenkkiä rankemmalta, kun sekä jalat, että kädet tekivät töitä. Ehkä myöhemmin, kun olen tottunut sauvoihin, pystyn pitämään vauhdin kovavauhtista lenkkiä nopeampana. Sauvoista tuntui olevan apua erityisesti ylämäissä, mutta tästä en ole täysin varma.
Mutta mitä seuraavaksi? Tarkoitus olisi päästä samaan kuntoon kuin ennen flunssaa ja ohi. Jos jatkaisi parisen viikkoa 5 kilometrin lenkeillä, useimmin sauvoilla ja parit intervallit väliin, ja valmistautuisi reilun kuukauden päästä järjestettävälle Itsenäisyyspäivän maratonille, jossa suunnittelin juoksevani puolikkaan. Hiihtokausikin alkaa kohtapuolin olla lähettyvillä. Toivottavasti Puijon Latu saa ensilumenladun tehtyä ja pidettyä sen hyvässä kunnossa. Tarkoitus olisi jälleen ostaa kausikortti. Toivottavasti myös luonnonlumet tulisivat kohtuullisen nopeasti, että pääsee pidempiä matkoja (ilman toistoja) hiihtelemään. Tänä vuonna on tullut hiihdettyä ja juostua nyt yhteensä 1025 kilometriä. Toivottavasti lopullinen lukema olisi lähempänä 1500 kilometriä, ja ensi vuonna sitten vähintään 500 kilometriä siihen päälle.
Tähän väliin iski sitten ilkeä flunssa, joka vei äänen ja sairaslomalle töistä. Työt ovat olleet seisomatyötä, eli jaloille tulee huomattavasti rasitusta. Olen myös huomannut jalkojen kramppaavan melko helposti, sekä kivun polven yläpuolella kyykystä noustessa. Flunssa aiheutti myös suunnitelman juosta Tahko Vuorijuoksun puolikkaan peruuntumisen. Kerrankin ymmärsin olla lähtemättä vajaakuntoisena. Taisi katketa typerien starttien ME:n metsästys siihen.
Kolmen viikon tauon jälkeen uskaltauduin jälleen kokeilemaan juoksemista. Koska pidin itseäni vielä toipilaana, otin lenkin erittäin varovaisesti. Tosin reittivalinta oli kaikkea muuta, kuin kevyt, mutta teiden ollessa jäässä, katsoin turvallisemmaksi juosta rankemman, mutta parempi pitoisen pururatalenkin. Matkana oli 5,3 kilometriä. Lenkin varovaisuudesta kertoo aika, 35,5 minuuttia, joka on lähes 4 minuuttia kovavauhtista ja noin 3 minuuttia normaalivauhtista lenkkiä hitaampi. Mutta tarkoitus oli kokeilla kuntoa. Lopussa olo tuntui jopa hyvältä.
Viikon toinen lenkki olikin sitten uutta. Ostin kävelysauvat, joita ajattelin käyttää juoksulenkeillä. Ensimmäistä kertaa sauvoja kokeillessa on tietenkin vielä mahdollista, että tekniikka ei ole hallussa, ja useampaankin otteeseen olin kaatua, kun sauva päätyi jalan eteen. Lenkki tuntui vauhdikkaammalta, ja olikin sitä, hieman vajaa 35 minuuttia, ja huomattavasti normaalilenkkiä rankemmalta, kun sekä jalat, että kädet tekivät töitä. Ehkä myöhemmin, kun olen tottunut sauvoihin, pystyn pitämään vauhdin kovavauhtista lenkkiä nopeampana. Sauvoista tuntui olevan apua erityisesti ylämäissä, mutta tästä en ole täysin varma.
Mutta mitä seuraavaksi? Tarkoitus olisi päästä samaan kuntoon kuin ennen flunssaa ja ohi. Jos jatkaisi parisen viikkoa 5 kilometrin lenkeillä, useimmin sauvoilla ja parit intervallit väliin, ja valmistautuisi reilun kuukauden päästä järjestettävälle Itsenäisyyspäivän maratonille, jossa suunnittelin juoksevani puolikkaan. Hiihtokausikin alkaa kohtapuolin olla lähettyvillä. Toivottavasti Puijon Latu saa ensilumenladun tehtyä ja pidettyä sen hyvässä kunnossa. Tarkoitus olisi jälleen ostaa kausikortti. Toivottavasti myös luonnonlumet tulisivat kohtuullisen nopeasti, että pääsee pidempiä matkoja (ilman toistoja) hiihtelemään. Tänä vuonna on tullut hiihdettyä ja juostua nyt yhteensä 1025 kilometriä. Toivottavasti lopullinen lukema olisi lähempänä 1500 kilometriä, ja ensi vuonna sitten vähintään 500 kilometriä siihen päälle.
maanantai 28. syyskuuta 2015
Yksi päivä, kaksi kisaa
Kerrankin suunnitelmat toteutuivat. Tarkoituksena oli käydä kaksi kertaa lenkillä ennen Kuopio Hard Run:a, ja onnistuin. Maanantaina tuli tehtyä 5,3 kilometrin kohtuullisen rauhallinen lenkki. Aikaa matkaan meni 32 minuuttia ja lenkki oli kaikin puolin helppo, vaikka reitti oli Ahopuronrinteen kautta Julkulanmäen ympäri. Toinen lenkki, 5,2 kilometriä aikaan 28 minuuttia oli tarkoituksellisesti erittäin rauhallinen, jotta tämä toimisi valmistavana lenkkinä lauantain kisalle, mutta ei aiheuttaisi liiallista rasitusta. Maantiejuoksuna, sekä tasaisemmalla reitillä aikaa menee joka kerta muutaman minuutin pururatalenkkiä nopeammin.
Lauantaina keli oli mitä mainioin kisaa varten. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja lämpöä oli hieman vajaa 10 astetta. Lähtöpaikalla, Savilahden rannalla, tuuli ilkeästi järveltä päin, mutta tämä oli vain lähdön ongelma. Osallistujia tähän ensimmäiseen Kuopio Hard Run:n oli noin 70. Hieman lämpöä koneeseen ja tuuli ei haitannut lainkaan. Reitin alkuosa oli kampusalueella parkkipaikkojen läpi kohti Neulamäkeä kiertävälle pururadalle. Ensimmäiset kolmisen kilometriä sisälsi vain vähän korkeuseroja, joten tästä sai hyvän jatkon alkuveryttelylle. 3 kilometrin kohdalla aikaa oli mennyt hieman alle 18 minuuttia, joten vauhti oli tässä vaiheessa tavoitetta huomattavasti kovempi. Tässä kohtaan oli myös ensimmäiset hieman kovemmat mäet, jotka menivät oikein hyvin. Jaksoin juosta nämä kevyesti ylös ilman ylimääräistä rasitusta. Pururadalta palattiin Neulaniemeen vievälle tielle, jota seurattiin lähes Neulaniemeen saakka. Tieltä kääntymisen jälkeen oli 5 kilometrin kohta, ja ensimmäinen juomapaikka. Olin ottanut mukaan 4 energiageeliä, joista ensimmäisen otin tässä kohtaan. Aikaa 5 kilometriin meni hieman yli 28 minuuttia.
Hiekkatie, joka vei lopulta Tervaruukille, oli kohtuullisen helppojuoksuista muutamine mäkineen. Koska kyseessä oli autotie, muutamia autoja meni ohi ja tuli vastaan, mutta nämä eivät aiheuttaneet ongelmia. Matka jatkui Tervaruukille, josta siirryttiin takaisin pururadalle. Hieman Tervaruukin jälkeen oli 14 kilometrin kääntöpaikka. Hieman tämän kääntöpaikan jälkeen oli pysähdyttävä ja siirryttävä pusikon puolelle, jonka jälkeen matka jatkui mukavemmin. Tämän jälkeen tuli ensimmäinen pidempi ylämäki, joka jatkui aina lähes Vuorilammelle saakka. Vuorilammen vieressä reitti oli lähes kilometrin ajan käytännössä tasainen. Tässä vaiheessa myös kisan kärki tuli vastaan. Itse olin saapumassa 10 kilometrin kohdalle, ja kärki oli ohittanut 15 kilometriä. 10 kilometrin juomapaikalla toinen energiageeli ja hieman juotavaa. Aikaa oli kulunut hieman yli 58 minuuttia, eli vauhti oli aavistuksen hidastunut. Kysyin juomapaikalla, että milloin oli edellinen juoksija mennyt tästä ohi. Vastaus oli noin 5 minuuttia. Matka jatkui kohti Pilpan majaa ylämäkeen. Noin kilometriä ennen majaa alkoi alamäki, joka kesti aina majalle asti. Viimeisessä mutkassa tuli vastaan reittiohjaaja pyörällä, joka kääntyi takaisin näyttämään minulle suunnan. Ja matka jatkui hiekkatietä kohti Kolmisoppea.
Kolmisopessa oli portti, jota Pilpan majan omistaja ei ollut suostunut avaamaan, joten tieltä oli siirryttävä maastoon noin kymmenen metrin ajaksi. Että kiitokset tälle herrasmiehelle tästä. Kolmisopen päässä oli käännös jyrkkään ylämäki kohti pururataa ja reitin pahimpia mäkiosuuksia. Viime talven hiihdot valmistivat näihin, eikä ne tulleet yllätyksenä. Pururataa pitkin kohti 15 kilometrin viimeistä juomapaikkaa. Juomapaikalla kolmas geeli ja pari lasillista mehua. Keräysryhmä sai tässä vaiheessa minut kiinni. Aikaa 15 kilometriin meni hieman reilu 1:28, eli edellinen 5 kilometriä oli mennyt tasaista vauhtia. Vuorilammen jälkeen alkoi pitkä alamäki aina Tervaruukille saakka. Keräysryhmä juoksi samaa matkaa kanssani, joten matka alkoi sujua oikein rattoisasti jutellen. Tervaruukin jälkeen alkoi taas ylämäki kohti Neulalampea. Neulalammen jälkeen oli ehkä koko reitin ilkein ylämäki. Erittäin jyrkkä, mutta sentään lyhyt. Hauskempaa oli talvella mennä tämä mäki toiseen suuntaan. Mäen jälkeen saavuttiin 20 kilometriin, jossa aikaa mennyt hieman reilu 1:59. Eli aavistuksen hitaampi 5 kilometriä. Viimeinen energiageeli naamaan, ja kohti maalia. Loppumatka oli sama reitti, kuin alun 3 kilometriä. Hieman tuntui pahemmalta reitti nyt, kuin 2 tuntia aikaisemmin. Loppusuoralla oli pakko ottaa loppukiri, ja maalin jälkeen aikaa oli mennyt 2:18:10. Vaikka järjestäjät olivat puheidensa mukaan jo kaivanneet minua, oli aika lähes parikymmentä minuuttia tavoitetta nopeampi. Toiseksi viimeinen oman sarjani juoksija oli saapunut maaliin hieman reilu puoli tuntia aiemmin. Nyt hieman kuivaa vaatetta päälle ja kotia kohti suihkuun, sekä lepäämään.
Iltapäivästä oli sitten se toinen kisa, RYUL:n avoimet maastojuoksumestaruuskisat Rauhalahdessa. Ajatus oli mennä tähän sekä kokeillakseni, että pystynkö tähän, ja saadakseni kylpylälipun, joka oli luvattu kaikille tuplajuoksijoille. Ongelmana odotellessa lähtöä oli, että kuinka verrytellä tähän juoksuun. Tulisiko tehdä lämmittelylenkkiä, kuten tilanne olisi, jos olisin juossut vain tämän kisan, vai venytellä jalkojen kipuja pois? Päädyin tekemään lähinnä venytystä, mutta myös kevyttä juoksua. Lähtö oli 17.30 ja järjestäjät ilmoittivat palkintojenjaon alkavan 18.30. Ajatukset olivat, että ei taida olla tämä kaveri vielä maalissa tuolloin.
Reitti kiersi kaksi kertaa 4 kilometrin matkan Rauhalahden leirintäalueen läpi pururadalle, siellä lenkki ja takaisin. Alkumatkasta oli todella jyrkkä alamäki Hotellilta teatterille. Otin tarkoituksella alun erittäin rauhallisesti, ja muut menivät välittömästi kauas edelle. Leirintäalueen läpi menevä polku oli kohtuullisen tasainen, kunnes noustiin mäki mökkien ohi kohti pururataa, jossa jälleen jyrkkä alamäki. Pururataa kierrettiin pienen sillan yli kiertolenkille, joka hyvin mäkinen. Ylös, alas ja taas ylös. Paluumatkalla kärki tuli vastaan noin 3 kilometrin kohdalla. Ajattelin, että tässä vaiheessa vastaantulevat eivät ohita kierroksella. Ensimmäinen kierros meni hieman reiluun 25 minuuttiin, eli tavoiteajasta yli 5 minuuttia edellä. Toisella kierroksella kärki tuli vastaan leirintäalueella, ja toiseksi viimeinenkin jo ennen pururadalle pääsyä. Pururadalla tuli kokeiltua muutaman metrin kävelyä ylämäessä, mutta olo oli niin hyvä, että miksi ei vain juostaisi. Ylämäen päällä taas puskan puolelle ja matka jatkuu. noin 5,5 kilometrissä tuli reitin merkkaaja vastaan pyörällä. Tämä jatkoi matkaansa tullen uudelleen vastaan noin 6 kilometrin kohdalla, josta eteenpäin tämä pyöräili samaa matkaa kanssani jutellen. Loppusuoralla oli taas otettava loppukiri, ja loppuaika osoitti 52:49, eli yli 7 minuuttia nopeammin kuin minimitavoiteaika. Eroa toiseksiviimeiseen kertyi 16 minuuttia. Neljä vuotta aiemmin eroa oli 11 minuuttia. Sitten palkintojen jakoon, josta yllätykseksi tuli kaksi kylpylälippua vuoden käyttöajalla. Tuplajuoksijoita oli 7, kun koko kisaan osallistui 27.
Ilta ja yö menivät perinteisesti pidemmän juoksun ongelmissa. Jaloissa tuntui, eikä hyvää asentoa tahtonut löytyä. Nyt näin pari päivää kisan jälkeen jalat alkaa olla jo paremmat, vaikka työ, jossa on kylmää ja joutuu seisomaan paljon, ei hirveästi auta palautumaan. Myös yläselkä meni hieman jumiin juoksun seurauksena. Huomenna, keskiviikkona, olisi tarkoitus käydä kokeilemassa kevyt 5 kilometriä, olisiko jalat palautuneet. Jatkosuunnitelmiin kuuluu mm. 17.10. järjestettävän Tahko Vuorijuoksun puolimaraton. Tämä tulisi olemaan ensimmäinen varsinainen polkujuoksu, johon osallistuisin. Reitti kuitenkin kauhistuttaa, kun 10 kilometrin kohdalla ollaan Tahko lähes huipulla, josta lähetään alas reitin alimpaan pisteeseen, ja 12 kilometrin kohdalla ollaan taas huipulla. Katsotaan miten käy. Tämän jälkeen seuraava olisi mahdollisesti Itsenäisyyspäivän maratonin puolikas Väinölänniemellä. Neljä kertaa edestakaisin kohti Haapaniemeä.
Lauantaina keli oli mitä mainioin kisaa varten. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja lämpöä oli hieman vajaa 10 astetta. Lähtöpaikalla, Savilahden rannalla, tuuli ilkeästi järveltä päin, mutta tämä oli vain lähdön ongelma. Osallistujia tähän ensimmäiseen Kuopio Hard Run:n oli noin 70. Hieman lämpöä koneeseen ja tuuli ei haitannut lainkaan. Reitin alkuosa oli kampusalueella parkkipaikkojen läpi kohti Neulamäkeä kiertävälle pururadalle. Ensimmäiset kolmisen kilometriä sisälsi vain vähän korkeuseroja, joten tästä sai hyvän jatkon alkuveryttelylle. 3 kilometrin kohdalla aikaa oli mennyt hieman alle 18 minuuttia, joten vauhti oli tässä vaiheessa tavoitetta huomattavasti kovempi. Tässä kohtaan oli myös ensimmäiset hieman kovemmat mäet, jotka menivät oikein hyvin. Jaksoin juosta nämä kevyesti ylös ilman ylimääräistä rasitusta. Pururadalta palattiin Neulaniemeen vievälle tielle, jota seurattiin lähes Neulaniemeen saakka. Tieltä kääntymisen jälkeen oli 5 kilometrin kohta, ja ensimmäinen juomapaikka. Olin ottanut mukaan 4 energiageeliä, joista ensimmäisen otin tässä kohtaan. Aikaa 5 kilometriin meni hieman yli 28 minuuttia.
Hiekkatie, joka vei lopulta Tervaruukille, oli kohtuullisen helppojuoksuista muutamine mäkineen. Koska kyseessä oli autotie, muutamia autoja meni ohi ja tuli vastaan, mutta nämä eivät aiheuttaneet ongelmia. Matka jatkui Tervaruukille, josta siirryttiin takaisin pururadalle. Hieman Tervaruukin jälkeen oli 14 kilometrin kääntöpaikka. Hieman tämän kääntöpaikan jälkeen oli pysähdyttävä ja siirryttävä pusikon puolelle, jonka jälkeen matka jatkui mukavemmin. Tämän jälkeen tuli ensimmäinen pidempi ylämäki, joka jatkui aina lähes Vuorilammelle saakka. Vuorilammen vieressä reitti oli lähes kilometrin ajan käytännössä tasainen. Tässä vaiheessa myös kisan kärki tuli vastaan. Itse olin saapumassa 10 kilometrin kohdalle, ja kärki oli ohittanut 15 kilometriä. 10 kilometrin juomapaikalla toinen energiageeli ja hieman juotavaa. Aikaa oli kulunut hieman yli 58 minuuttia, eli vauhti oli aavistuksen hidastunut. Kysyin juomapaikalla, että milloin oli edellinen juoksija mennyt tästä ohi. Vastaus oli noin 5 minuuttia. Matka jatkui kohti Pilpan majaa ylämäkeen. Noin kilometriä ennen majaa alkoi alamäki, joka kesti aina majalle asti. Viimeisessä mutkassa tuli vastaan reittiohjaaja pyörällä, joka kääntyi takaisin näyttämään minulle suunnan. Ja matka jatkui hiekkatietä kohti Kolmisoppea.
Kolmisopessa oli portti, jota Pilpan majan omistaja ei ollut suostunut avaamaan, joten tieltä oli siirryttävä maastoon noin kymmenen metrin ajaksi. Että kiitokset tälle herrasmiehelle tästä. Kolmisopen päässä oli käännös jyrkkään ylämäki kohti pururataa ja reitin pahimpia mäkiosuuksia. Viime talven hiihdot valmistivat näihin, eikä ne tulleet yllätyksenä. Pururataa pitkin kohti 15 kilometrin viimeistä juomapaikkaa. Juomapaikalla kolmas geeli ja pari lasillista mehua. Keräysryhmä sai tässä vaiheessa minut kiinni. Aikaa 15 kilometriin meni hieman reilu 1:28, eli edellinen 5 kilometriä oli mennyt tasaista vauhtia. Vuorilammen jälkeen alkoi pitkä alamäki aina Tervaruukille saakka. Keräysryhmä juoksi samaa matkaa kanssani, joten matka alkoi sujua oikein rattoisasti jutellen. Tervaruukin jälkeen alkoi taas ylämäki kohti Neulalampea. Neulalammen jälkeen oli ehkä koko reitin ilkein ylämäki. Erittäin jyrkkä, mutta sentään lyhyt. Hauskempaa oli talvella mennä tämä mäki toiseen suuntaan. Mäen jälkeen saavuttiin 20 kilometriin, jossa aikaa mennyt hieman reilu 1:59. Eli aavistuksen hitaampi 5 kilometriä. Viimeinen energiageeli naamaan, ja kohti maalia. Loppumatka oli sama reitti, kuin alun 3 kilometriä. Hieman tuntui pahemmalta reitti nyt, kuin 2 tuntia aikaisemmin. Loppusuoralla oli pakko ottaa loppukiri, ja maalin jälkeen aikaa oli mennyt 2:18:10. Vaikka järjestäjät olivat puheidensa mukaan jo kaivanneet minua, oli aika lähes parikymmentä minuuttia tavoitetta nopeampi. Toiseksi viimeinen oman sarjani juoksija oli saapunut maaliin hieman reilu puoli tuntia aiemmin. Nyt hieman kuivaa vaatetta päälle ja kotia kohti suihkuun, sekä lepäämään.
Iltapäivästä oli sitten se toinen kisa, RYUL:n avoimet maastojuoksumestaruuskisat Rauhalahdessa. Ajatus oli mennä tähän sekä kokeillakseni, että pystynkö tähän, ja saadakseni kylpylälipun, joka oli luvattu kaikille tuplajuoksijoille. Ongelmana odotellessa lähtöä oli, että kuinka verrytellä tähän juoksuun. Tulisiko tehdä lämmittelylenkkiä, kuten tilanne olisi, jos olisin juossut vain tämän kisan, vai venytellä jalkojen kipuja pois? Päädyin tekemään lähinnä venytystä, mutta myös kevyttä juoksua. Lähtö oli 17.30 ja järjestäjät ilmoittivat palkintojenjaon alkavan 18.30. Ajatukset olivat, että ei taida olla tämä kaveri vielä maalissa tuolloin.
Reitti kiersi kaksi kertaa 4 kilometrin matkan Rauhalahden leirintäalueen läpi pururadalle, siellä lenkki ja takaisin. Alkumatkasta oli todella jyrkkä alamäki Hotellilta teatterille. Otin tarkoituksella alun erittäin rauhallisesti, ja muut menivät välittömästi kauas edelle. Leirintäalueen läpi menevä polku oli kohtuullisen tasainen, kunnes noustiin mäki mökkien ohi kohti pururataa, jossa jälleen jyrkkä alamäki. Pururataa kierrettiin pienen sillan yli kiertolenkille, joka hyvin mäkinen. Ylös, alas ja taas ylös. Paluumatkalla kärki tuli vastaan noin 3 kilometrin kohdalla. Ajattelin, että tässä vaiheessa vastaantulevat eivät ohita kierroksella. Ensimmäinen kierros meni hieman reiluun 25 minuuttiin, eli tavoiteajasta yli 5 minuuttia edellä. Toisella kierroksella kärki tuli vastaan leirintäalueella, ja toiseksi viimeinenkin jo ennen pururadalle pääsyä. Pururadalla tuli kokeiltua muutaman metrin kävelyä ylämäessä, mutta olo oli niin hyvä, että miksi ei vain juostaisi. Ylämäen päällä taas puskan puolelle ja matka jatkuu. noin 5,5 kilometrissä tuli reitin merkkaaja vastaan pyörällä. Tämä jatkoi matkaansa tullen uudelleen vastaan noin 6 kilometrin kohdalla, josta eteenpäin tämä pyöräili samaa matkaa kanssani jutellen. Loppusuoralla oli taas otettava loppukiri, ja loppuaika osoitti 52:49, eli yli 7 minuuttia nopeammin kuin minimitavoiteaika. Eroa toiseksiviimeiseen kertyi 16 minuuttia. Neljä vuotta aiemmin eroa oli 11 minuuttia. Sitten palkintojen jakoon, josta yllätykseksi tuli kaksi kylpylälippua vuoden käyttöajalla. Tuplajuoksijoita oli 7, kun koko kisaan osallistui 27.
Ilta ja yö menivät perinteisesti pidemmän juoksun ongelmissa. Jaloissa tuntui, eikä hyvää asentoa tahtonut löytyä. Nyt näin pari päivää kisan jälkeen jalat alkaa olla jo paremmat, vaikka työ, jossa on kylmää ja joutuu seisomaan paljon, ei hirveästi auta palautumaan. Myös yläselkä meni hieman jumiin juoksun seurauksena. Huomenna, keskiviikkona, olisi tarkoitus käydä kokeilemassa kevyt 5 kilometriä, olisiko jalat palautuneet. Jatkosuunnitelmiin kuuluu mm. 17.10. järjestettävän Tahko Vuorijuoksun puolimaraton. Tämä tulisi olemaan ensimmäinen varsinainen polkujuoksu, johon osallistuisin. Reitti kuitenkin kauhistuttaa, kun 10 kilometrin kohdalla ollaan Tahko lähes huipulla, josta lähetään alas reitin alimpaan pisteeseen, ja 12 kilometrin kohdalla ollaan taas huipulla. Katsotaan miten käy. Tämän jälkeen seuraava olisi mahdollisesti Itsenäisyyspäivän maratonin puolikas Väinölänniemellä. Neljä kertaa edestakaisin kohti Haapaniemeä.
sunnuntai 20. syyskuuta 2015
Palautuminen maratonilta
Nyt on mennyt reilu kuukausi maratonista, ja voi sanoa, että on palautunut täysin maratonista. Vaikka takana on vasta muutamia lenkkejä, joista yksi oli kilpailu, on tunne sellainen, että on palautunut. Ensimmäinen lenkki tuli vedettyä hieman vajaa 3 viikkoa maratonin jälkeen. Syitä näin pitkään väliin on pari: heikko ensimmäinen viikko palautumisen osalta, ja flunssa, joka iski toisella viikolla. Kolmannen viikon puolessa välissä oli tunne kuitenkin sellainen, että on pakko päästä lenkille. Tarkoituksena oli vetäistä kevyt 5 kilometriä, mutta lenkki lähti jo alussa lapasesta. Lopputulos oli uusi reittiennätys, 27:05. Ja olokin oli mitä parhain, eli missään vaiheessa ei vauhti tuntunut pahalta. Vauhti vain aiheutti sen, että muutaman päivän oltiin hieman kipeämmillä jaloilla seisomatyössä.
Toista lenkkiä sai odottaa taas viikon. Tällä kertaa päätin kiertää Julkulanmäen ympäri 5 kilometriä. Ja kuten edelliselläkin lenkillä, lenkki lähti hieman lapasesta tuoden uuden reittiennätyksen 31:20. Toisin kuin ensimmäisen lenkin jälkeen, jalat eivät pahemmin kipeytyneet. Voisikohan juoksualustalla olla jotain tekemistä asian kanssa, kun ensimmäinen lenkki oli asfalttia ja tämä oli pururadalla.
Kolmas lenkki oli sitten toisinto toisesta, mutta pari minuuttia rauhallisemmalla ajalla, koska olin päättänyt osallistua Puijon Puserruskseen. Tätä varten oli otettava rauhallisesti, ettei kisa mene pilalle. Puijon Puserrus oli sitten mielenkiintoinen kisa: 2,5 kilometriä, korkeusero lähdön ja maalin välillä 127 metriä. Tosin ensimmäinen kilometri oli alamäkeä, joka nosti korkeuseron 166 metriin. Tämä oli sitten kivuttava noin 1,5 kilometrin matkalla. Alku meni todella vauhdikkaasti, ja tuli mahdollisesti rikottua oma tonnin ennätys, joka on 3:42. Kipuaminen oli sitten oma urakkansa, ja kello osoitti maalissa aikaa 13:39. Kuitenkin oman sarjani 3. tällä ajalla. Kisa herätti myös ajatuksen juosta tuo mäki useamminkin ylös anaerobisena harjoitteena. Ja ensi vuonna vähintään minuutin parannus aikaan (sekä enemmän porukkaa selän taakse).
Jatkosuunnitelmat ovat kohtuullisen selvät. Tulevalla viikolla iltavuoroista huolimatta olisi käytävä pari kertaa rauhallisella lenkillä, ja lauantaina jälleen kunnon koitos, Kuopio Hard Run. Tämä on Neulamäen ympäri hevosenkengän muodossa juostava 23 kilometrin kisa. Rataprofiili on melko mielenkiintoinen (perustuen hiihtolenkkeihin tuolla). Samana päivänä olisi myös Raittiuden Ystävien Urheiluliiton (RYUL) maastojuoksun avoimet mestaruuskisat. Kysyin tästä Hard Run:n isältä, ja tämä ilmoitti, että se, joka juoksee molemmat kisat, saa lipun Rauhalahden kylpylään. Saa nähdä, että yllytetäänkö tässä taas hullua. 6 tuntia starttien välillä. Hard Run:lla uskon juoksevani tuon matkan noin 2,5 tuntiin, joten 3,5 tuntia lepoa. Onneksi RYUL:n kisoihin on ilmoittautuminen vasta paikanpäällä.
Toista lenkkiä sai odottaa taas viikon. Tällä kertaa päätin kiertää Julkulanmäen ympäri 5 kilometriä. Ja kuten edelliselläkin lenkillä, lenkki lähti hieman lapasesta tuoden uuden reittiennätyksen 31:20. Toisin kuin ensimmäisen lenkin jälkeen, jalat eivät pahemmin kipeytyneet. Voisikohan juoksualustalla olla jotain tekemistä asian kanssa, kun ensimmäinen lenkki oli asfalttia ja tämä oli pururadalla.
Kolmas lenkki oli sitten toisinto toisesta, mutta pari minuuttia rauhallisemmalla ajalla, koska olin päättänyt osallistua Puijon Puserruskseen. Tätä varten oli otettava rauhallisesti, ettei kisa mene pilalle. Puijon Puserrus oli sitten mielenkiintoinen kisa: 2,5 kilometriä, korkeusero lähdön ja maalin välillä 127 metriä. Tosin ensimmäinen kilometri oli alamäkeä, joka nosti korkeuseron 166 metriin. Tämä oli sitten kivuttava noin 1,5 kilometrin matkalla. Alku meni todella vauhdikkaasti, ja tuli mahdollisesti rikottua oma tonnin ennätys, joka on 3:42. Kipuaminen oli sitten oma urakkansa, ja kello osoitti maalissa aikaa 13:39. Kuitenkin oman sarjani 3. tällä ajalla. Kisa herätti myös ajatuksen juosta tuo mäki useamminkin ylös anaerobisena harjoitteena. Ja ensi vuonna vähintään minuutin parannus aikaan (sekä enemmän porukkaa selän taakse).
Jatkosuunnitelmat ovat kohtuullisen selvät. Tulevalla viikolla iltavuoroista huolimatta olisi käytävä pari kertaa rauhallisella lenkillä, ja lauantaina jälleen kunnon koitos, Kuopio Hard Run. Tämä on Neulamäen ympäri hevosenkengän muodossa juostava 23 kilometrin kisa. Rataprofiili on melko mielenkiintoinen (perustuen hiihtolenkkeihin tuolla). Samana päivänä olisi myös Raittiuden Ystävien Urheiluliiton (RYUL) maastojuoksun avoimet mestaruuskisat. Kysyin tästä Hard Run:n isältä, ja tämä ilmoitti, että se, joka juoksee molemmat kisat, saa lipun Rauhalahden kylpylään. Saa nähdä, että yllytetäänkö tässä taas hullua. 6 tuntia starttien välillä. Hard Run:lla uskon juoksevani tuon matkan noin 2,5 tuntiin, joten 3,5 tuntia lepoa. Onneksi RYUL:n kisoihin on ilmoittautuminen vasta paikanpäällä.
lauantai 22. elokuuta 2015
Maratonin analyysi
Olin kirjoittanut, ja mielestäni julkaissutkin postauksen maratoniaamuna viimeisen parin viikon valmistautumisesta, sekä tunnelmista juuri ennen starttia, mutta jonkin mystisen syyn vuoksi tuo postaus hävisi. Joten tässä kirjoituksessa käyn läpi lyhyesti ne viimeiset kaksi viikkoa, jonka jälkeen analyysiä itse maratonista.
Viimeisten kahden viikon aikana tuli käytyä 4 kertaa kuntoilemassa. Näistä kolme oli juoksulenkkejä ja yksi kävelylenkki painolasti selässä. Viimeinen pitkä lenkki tuli juostua 3.8. Matkana tuttu 16,1 kilometriä juomareppu selässä ja neljä energiageeliä mukana. Aikaa tuolla lenkillä meni jo normaaliksi muuttunut 1 tunti 37 minuuttia. Tuntuma tästä lenkistä oli hyvä. Pari päivää myöhemmin kävin kävelylenkillä 10 kilon painolasti selässä, kun piti käydä nukutuslenkki Laurille. Reittinä oli Julkulanmäen lenkki, 5,6 kilometriä. Aikaa tähän lenkkiin meni 1.03. Uskoisin, että tällainen harjoitus oli melko hyvä tähän väliin.
Viimeisen keskipitkän lenkin kävin maratonviikon maanantaina Puijon ympäri, 11,8 kilometriä. Juoksin tämän melko rauhallisesti, ja aikaakin meni kolmisen minuuttia normaalia kauemmin, 1.12. Tuntuma oli tällä lenkillä muutoin hyvä, mutta päätin olla ottamatta juomareppua mukaan, vaikka oli kohtuullisen lämmin. Tämä tuntuikin sitten viimeisten kahden kilometrin aikana melkoisesti.
Viimeinen lenkki ennen maratonia oli keskiviikkona. Kävin erittäin rauhallisen 5,1 kilometriä, joskin otin muutamia vetoja ylämäissä. Aikaa lenkillä meni 31 minuuttia. Alkumatkasta jalat tuntuivat hieman tukkoisilta, mutta loppua kohden ne vertyivät oikein mukavasti.
Olin lupautunut tekemään työvuoron liikenteenohjauksessa keskiviikkona ja torstaina tietyömaalla. Näistä keskiviikon vuoro peruuntui laitevian takia, ja arvasin, että torstain työvuoro tulisi olemaan siis hieman pidempi. En vain arvannut, että se tulisi olemaan 12,5 tuntinen ilman taukoja, koko ajan seisten. Tämä ei ollut optimaalinen valmistautuminen lauantaiksi, mutta minkäs teit. Työvuoro tuntui kyllä jaloissa. Perjantaina matka Helsinkiin toteutettiin sitten Onnibussilla. Ei paras vaihtoehto sekään, kun jalkatilaa ei ole ja liikkumaan ei pääse. Loppumatkasta alkoi jaloissa tuntumaan tämäkin. Helsingissä tuli hieman käveltyä sekä perjantaina, että lauantaina. Lauantaina ostin myös uudet juoksukengät, Asics DS Trainer:t. Ajattelin ensin, että en tule juoksemaan niillä, mutta myyjä sanoi, että ne pystyy ajamaan sisään parissa tunnissa, kun pitää niitä löysillä naruilla tunnin, jonka jälkeen ottaa ne jaloista pois, pohjalliset irti ja antaa jäähtyä noin tunnin. Tämän jälkeen kengät jalkaan, narut juoksukireyteen ja radalle. Vaikka hieman skeptinen olinkin, päätin kokeilla uskoen massiivisiin rakkoihin maratonin päätteeksi. Miksi lopettaa "hyvien" päätösten teko nyt?
Viimeisten kahden viikon aikana tuli käytyä 4 kertaa kuntoilemassa. Näistä kolme oli juoksulenkkejä ja yksi kävelylenkki painolasti selässä. Viimeinen pitkä lenkki tuli juostua 3.8. Matkana tuttu 16,1 kilometriä juomareppu selässä ja neljä energiageeliä mukana. Aikaa tuolla lenkillä meni jo normaaliksi muuttunut 1 tunti 37 minuuttia. Tuntuma tästä lenkistä oli hyvä. Pari päivää myöhemmin kävin kävelylenkillä 10 kilon painolasti selässä, kun piti käydä nukutuslenkki Laurille. Reittinä oli Julkulanmäen lenkki, 5,6 kilometriä. Aikaa tähän lenkkiin meni 1.03. Uskoisin, että tällainen harjoitus oli melko hyvä tähän väliin.
Viimeisen keskipitkän lenkin kävin maratonviikon maanantaina Puijon ympäri, 11,8 kilometriä. Juoksin tämän melko rauhallisesti, ja aikaakin meni kolmisen minuuttia normaalia kauemmin, 1.12. Tuntuma oli tällä lenkillä muutoin hyvä, mutta päätin olla ottamatta juomareppua mukaan, vaikka oli kohtuullisen lämmin. Tämä tuntuikin sitten viimeisten kahden kilometrin aikana melkoisesti.
Viimeinen lenkki ennen maratonia oli keskiviikkona. Kävin erittäin rauhallisen 5,1 kilometriä, joskin otin muutamia vetoja ylämäissä. Aikaa lenkillä meni 31 minuuttia. Alkumatkasta jalat tuntuivat hieman tukkoisilta, mutta loppua kohden ne vertyivät oikein mukavasti.
Olin lupautunut tekemään työvuoron liikenteenohjauksessa keskiviikkona ja torstaina tietyömaalla. Näistä keskiviikon vuoro peruuntui laitevian takia, ja arvasin, että torstain työvuoro tulisi olemaan siis hieman pidempi. En vain arvannut, että se tulisi olemaan 12,5 tuntinen ilman taukoja, koko ajan seisten. Tämä ei ollut optimaalinen valmistautuminen lauantaiksi, mutta minkäs teit. Työvuoro tuntui kyllä jaloissa. Perjantaina matka Helsinkiin toteutettiin sitten Onnibussilla. Ei paras vaihtoehto sekään, kun jalkatilaa ei ole ja liikkumaan ei pääse. Loppumatkasta alkoi jaloissa tuntumaan tämäkin. Helsingissä tuli hieman käveltyä sekä perjantaina, että lauantaina. Lauantaina ostin myös uudet juoksukengät, Asics DS Trainer:t. Ajattelin ensin, että en tule juoksemaan niillä, mutta myyjä sanoi, että ne pystyy ajamaan sisään parissa tunnissa, kun pitää niitä löysillä naruilla tunnin, jonka jälkeen ottaa ne jaloista pois, pohjalliset irti ja antaa jäähtyä noin tunnin. Tämän jälkeen kengät jalkaan, narut juoksukireyteen ja radalle. Vaikka hieman skeptinen olinkin, päätin kokeilla uskoen massiivisiin rakkoihin maratonin päätteeksi. Miksi lopettaa "hyvien" päätösten teko nyt?
Maraton
Lähtöviivalle pääsin lopulta noin viisi minuuttia ennen lähtöä. Tietenkään en ollut lähelläkään itse lähtöviivaa, mutta joukon jatkeena kuitenkin. Uudet kengät jalassa, kolme energiageeliä Spielbeltissä ja sieni vyötäröllä. Lähtölaukauksen pamahdettua kesti varmaan parisen minuuttia, ennen kuin päästiin liikkeelle. Hitaasti kohti lähtöviivaa ja kello käyntiin viivalla. Päätin, että lähdetään hyvin rauhallisesti etenemään. Oletin, että veljeni olisi lähtenyt samaa vauhtia, koska olin kuullut, ettei hänen valmistautumisensa ollut mennyt aivan putkeen. Sairastumisia ja työkiireitä. Hän lähtikin hieman kovempaa, mutta itse päätin pitää vauhdistani kiinni. Ensimmäinen kilometri ja 6:30. 9km/h, aivan sopivaa, ja aikaparannusta tuolla vauhdilla tulisi lähes 50 minuuttia. Seuraavien kilometrien aikana vauhti pysyi melko vakiona. Ensimmäinen juomapiste oli jo hieman ennen 3 kilometrin kohtaa, ja otin tässä ensimmäisen mukin vettä. Päätin olla ottamatta vielä ensimmäistä energiageeliä, ja odottaa seuraavaan juomapisteeseen, noin 6 kilometrin kohdalle, jossa sen sitten otin. Tästä eteenpäin otin yhden geelin jokaisella juomapisteellä.
Isäni odotti noin 13 kilometrin kohdalla lisägeelien kanssa, sekä vanhojen kenkieni kanssa, jos uudet alkaisivat tuntua huonolta. Koska kengät tuntuivat vielä hyvältä, päätin jatkaa niissä, ja otin vain kolme lisägeeliä. Kohti Kaivopuistoa ja sen kautta Bulevardia. Veljeni näin tulevan vastaan, kun olin noin 17 kilometrin kohdalla. Hän oli tässä vaiheessa hieman reilun kilometrin edellä. Ajallisesti hän oli edellä 10 minuuttia, kun pääsin takaisin kohtaan, jossa isäni odotti. Ensimmäiset kävelyt oli otettava noin 18 kilometrin kohdalla (poislukien juomapisteiden kohdalla kävely sekä lyhyt stoppi isäni kohdalla). Samoilla kohdilla oli pakko myös käydä vessassa. Hyvä tekosyy pieneen taukoon. Samalla myös osoitus, että nesteytys toimi.
Isäni odotti toisen kerran noin 23 kilometrin kohdalla. Uudet geelit mukaan ja kohti stadionia ja toista kierrosta. Aikaa puolikkaaseen oli vierähtänyt 2 tuntia 20 minuuttia. Edelleen hyvässä vauhdissa ja 40 minuutin aikaparannuksessa. Tietenkin uskoin vauhdin putoavan toisella puolikkaalla.
Toiselle kierrokselle lähdettäessä oli kärki jo päässyt maaliin. Noin 100 metriä uudelle kierrokselle tuli japanilaisjuoksija vastaan selkeästi eksyneen näköisenä. Hän yritti kysyä neuvoa liikenteenohjaajalta, mutta tämä ei osannut englantia. Päätin pysähtyä ja neuvoa tätä. "100 meters back and to the left". Myöhemmin kuulin, että tämä olisi tullut 3., mutta harhailun vuoksi aikaa meni 10 minuuttia ja sijoitus oli 10.
Toiselle kierrokselle lähdettäessä oli jo käveltävä melko useasti. Pari sataa metriä kävelyä, pidemmästi hölkkää, välillä energiaspurttien säestämänä hieman vauhdikkaammin. Äitini odotti noin 27 kilometrin kohdalla lisägeelien ja juotavan kanssa. Kuulin, että veljeni oli mennyt ohi kävellen 9 minuuttia aiemmin. Olin siis saanut häntä minuutin kiinni neljän kilometrin aikana. Seuraavalla juomapisteellä otin käyttöön myös sienen, jonka kastelin vedessä ja sivelin sillä takareidet. Ah sitä ihanaa tunnetta, kun kylmä vesi valui kipeiden lihasten yli. Sienelle lisäkastelu ja housunkaulukseen roikkumaan. Tämä antoi lisäenergiaa, ja otin taas pienen spurtinpoikasen. Juosta jaksoi tämän jälkeen taas kilometrin pari. Noin 30 kilometrin kohdalla vilkaisin taakseni, ja näin ensimmäistä kertaa 5:00 jänisryhmän. Päätin, että en antaisi noiden mennä ohitseni, ja pystyinkin juoksemaan jonkiverran. Tätä kesti aina seuraavalle juoma-asemalle, n. 32 kilometrin kohdalle, jolloin ryhmä pääsi ohitseni. Päätin roikkua sen mukana jonkin aikaa.
Noin 35 kilometrin kohdalla vastaani tuli isäni, joka oli lähtenyt kiertämään reittiä väärään suuntaan. Sain häneltä loput geelit, joita olikin yksi vähemmän kuin olin laskenut. Sain myös tietää, että veljeni oli enää pari kolme minuuttia edelläni. Kiinni hänet sain noin 36 kilometrin kohdalla. Päätin kävellä hänen kanssaan jonkin aikaa kysellen miten menee. Hän valitteli, että nesteet eivät enää imeydy, joten juoksukaan ei kulje. Muutama sata metriä myöhemmin päätin jatkaa matkaani juosten. Veljeni sai minut uudelleen kiinni tasan 37 kilometrin kohdalla. Hän oli saanut edellisellä juoma-asemalla hieman banaania, joka oli auttanut imeytymiseongelmaan. Juoksimme tästä eteenpäin yhdessä.
Äitini oli saapunut noin 39 kilometrin kohtaan odottamaan, ja saimme häneltä hieman vettä juotavaksi, sekä sain veljeni viimeisen geelin, sillä omani olivat jo loppuneet. Jatkoimme tästä kohti maalia myös äitini kanssa.
Viimeinen juoma-asema oli 41 kilometrin kohdalla. Tästä hieman juotavaa, jotta jaksaa juosta loppuun. Tässä kohtaa jätin jälleen veljeni taakseni, sillä hän päätti jatkaa hieman pidemmästi kävellen. Stadionille saapuessani päätin ottaa oikein kunnon loppukirin viimeisten vajaan kahdensadan metrin aikana. Vauhti kiihtyi koko ajan ja maaliviivalla vauhtia oli jo reilusti normaalin lyhyen lenkin vauhdin verran, n. 12 km/h. Maali viivan yli ja ohi on. Aikaa meni oman kellon mukaan 5.03.38. Tulossivuston mukaan virallinen aika on kaksi minuuttia pidempi, mutta nettoaika tuo sama. Olo oli oikeastaan todella hyvä. Melkein olisi voinut jatkaa vielä jonkin verran. Uudet kengät olivat toimineet erinomaisesti, eikä jaloissa tuntunut olevan mitään sellaista ongelmaa, jota ei olisi tullut vanhoillakin, eli lihaskipua. Mitalli kaulaan, eväät mukaan ja ulos stadionilta tavaroiden hakuun.
Tavaroiden haussa sattuikin sitten hauska tapaus. Numeroni oli 699, ja laukkuni oli selkeästi näkyvissä minulle. Tämän kerroinkin hakevalle naishenkilölle, joka katseli laukkua pitkään, mutta otti sen kuitenkin ylös kysyen "oletko varma, että tämä on se?". Vastasin tietenkin, että "kyllä". Tähän hän sanoi "mutta tässä on numero 669". "Käännäpä se lappu oikeinpäin." Nainen punastui hieman tajutessaan virheensä. Piristävä hauska tapaus.
Kun otin kengät pois jaloista, paljastui, että vasempaan jalkaan oli tullut kantapään sisäsyrjään iso rakko. En usko kuitenkaan, että tämä johtui uusista kengistä, sillä tässä kohtaan oli tuntunut kuumottava tunne jo torstain työvuoron jälkeen, kun työkenkäni olivat hieman liian isot minulle.
Veljeni saapui muutamaa minuuttia minun jälkeeni ja syy tämän jälkeen jäämiselle oli ollut jalkapohjassa olevan rakon puhkeaminen viimeisessä ylämäessä, joka esti juoksemisen loppuun. Mutta sentään maaliin hän pääsi, vaikkakin huonoimmalla omalla ajallaan.
Jälkihoito
Stadionilta kävelimme kohti Pasilassa olevaa hotellia, mutta päätimme siirtyä bussiin Nordensköldinkadulta. Bussissa sitten viestitin vaimolle, että ilmoita minut Helsinki City Run:lle ensi kevääksi. Ilmoittautuminen oli tehtävä tuolloin, sillä päivä oli viimeinen halvemmalla hinnalla. Se siitä oppimisesta, että juokseminen sattuu. Heti uutta kisaa hakemaan.
Hotellilla sitten saunaan ja kokista naamaan, jotta saa kipeitä lihaksia hieman rennommaksi ja vähän energiaa nestemuodossa. Seuraava yö oli melkolailla tuskaa, kun ei löytynyt hyvää asentoa millään. Heräilinkin vähäväliä uutta asentoa hakien, eikä aamulla olo tuntunut kovin pirteältä. Vielä pitäisi istua tuntikaupalla autossa matkalla kotia kohti.
Maanantaina menin lupautumaan, että voisin mennä töihin jo keskiviikkona. Jälleen liikenteenohjaukseen. Tiistaina oli kuitenkin jo pakko soittaa takaisin, että olo on sellainen, että en usko pystyväni tekemään keikkaa. Keskiviikkoiltana olo olikin sitten sellainen, että olen varma, että mikäli olisin töihin mennyt, olisi tullut sairaalakeikka. Ylirasitustila on vaivannut lähes koko viikon ajan. Todennäköisin syy tähän on oma juomattomuus ja syömättömyys. Ainakaan ei ole tullut tehtyä näitä riittävästi.
En vielä tiedä, että milloin uskaltautuisi kokeilemaan lenkkiä, mutta eiköhän se jo ensiviikon aikana ole pakko käydä. Tästä eteenpäin jos pystyisi pitämään suurinpiirtein samanlaista treenirytmiä kuin nyt on tullut, tai jopa parantamaan tahtia. Jospa seuraavalla kerralla ei lähdettäisi lähes nollista valmistautumaan, vaan pohja on jo erinomainen, ja tavoite 4 tunnin ajasta toteutuu. Tästä eteenpäin pyrin kirjoittelemaan postauksia kohtuullisen säännöllisesti. Jos vaikka suurinpiirtein samanlaisiin n. 2 viikon väleihin pääsisi.
Siispä kohti uusia haasteita.
perjantai 31. heinäkuuta 2015
Viimeiset kaksi viikko edessä
Viimeisten kahden viikon aikana tuli neljä harjoitetta. Kolme näistä oli juoksulenkkejä ja yksi kävelylenkki painolasti selässä. Kirjoitus tulee olemaan tänään lyhyehkö ajanpuutteen takia, startti puolentoista tunnin kuluttua.
Ensimmäinen lenkki oli viimeinen pitkä lenkki, 16,1 kilometriä heti tämän kuun alussa. Aikaa tähän lenkkiin meni jälleen normaalin verran, eli 1 tunti 35 minuuttia. Tämä on vakiintunut tällä hetkellä tuolle matkalle. Lenkki meni kiitettävän hyvin, ja missään vaiheessa ei tullut suurempaa väsymystä.
Toinen lenkki oli sitten kävelylenkki painolasti, Lauri n. 10kg, selässä ylös Julkulanmäelle. Matkaa tästä reitistä tulee reilu 5 kilometriä ja nousua toistasataa metriä. Vaikkei tämä hirvittävän rasittava ollut, toimi tämä varmasti hyvänä harjoitteena.
Viimeinen hieman pidempi lenkki, 11,6 kilometriä Puijon ympäri, tuli tehtyä tämän viikon maanantaina. Otin tarkoituksella tämän huomattavasti rennommin kuin normaalisti, mutta aikaa silti meni vain 1:11. En ottanut tällä kertaa tälle matkalle juotavaa tai energiageelejä mukaan, jonka huomasi. Lopussa alkoi olemaan melko jano.
Viimeinen juoksuharjoitus oli kevyt 5 kilometrin hölkkä keskiviikkona. Aikaa lenkkiin meni 31 minuuttia, joka on siis kolmisen minuuttia normaalia hitaampi. Lenkillä otin muutamia spurtteja, lähinnä ylämäissä, jotta saisin lihakset avattua. Alkumatka tuntuikin jopa raskaalta, mutta loppua kohden juoksu alkoi tuntumaan jopa helpolta.
Lopullinen harjoitus tuli tahdosta riippumatta, kun olin töissä liikenteenohjauksessa 12,5 tunnin ajan ilman taukoja. Lähes koko tämän ajan jouduin olemaan jalkojen päällä, joten rasitusta tuli enemmän kuin tarpeeksi. Toivottavasti tämä ei vaikuta liikaa, mutta uskoisin, että se heikentää suoritusta jonkin verran.
Tänään tulee myös tehtyä uusin typerien starttien ennätyskokeilu, kun tulen juoksemaan uusissa, tänään ostetuissa Asics DS Trainer -kengissä. Myyjä kehotti, että on mahdollista käyttää näitä jo tänään, kunhan pidän niitä tunnin verran ensin jalassa, jonka jälkeen niiden annetaan jäähtyä. Katsotaan kuinka käy, ja annan toiset kengät isälle matkan varrelle vietäväksi, joten voin vaihtaa kengät muutamassa kohdassa, jos ongelmia vaikuttaa tulevan.
Tunti ja 20 minuuttia starttiin. Viimeiset rentoutukset ja sitten kohti lähtöpaikkaa. Toivottavasti päivän parin sisällä pääsen kirjoittelemaan analyysiä onnistuneesta suorituksesta ja jatkosuunnitelmista.
Ensimmäinen lenkki oli viimeinen pitkä lenkki, 16,1 kilometriä heti tämän kuun alussa. Aikaa tähän lenkkiin meni jälleen normaalin verran, eli 1 tunti 35 minuuttia. Tämä on vakiintunut tällä hetkellä tuolle matkalle. Lenkki meni kiitettävän hyvin, ja missään vaiheessa ei tullut suurempaa väsymystä.
Toinen lenkki oli sitten kävelylenkki painolasti, Lauri n. 10kg, selässä ylös Julkulanmäelle. Matkaa tästä reitistä tulee reilu 5 kilometriä ja nousua toistasataa metriä. Vaikkei tämä hirvittävän rasittava ollut, toimi tämä varmasti hyvänä harjoitteena.
Viimeinen hieman pidempi lenkki, 11,6 kilometriä Puijon ympäri, tuli tehtyä tämän viikon maanantaina. Otin tarkoituksella tämän huomattavasti rennommin kuin normaalisti, mutta aikaa silti meni vain 1:11. En ottanut tällä kertaa tälle matkalle juotavaa tai energiageelejä mukaan, jonka huomasi. Lopussa alkoi olemaan melko jano.
Viimeinen juoksuharjoitus oli kevyt 5 kilometrin hölkkä keskiviikkona. Aikaa lenkkiin meni 31 minuuttia, joka on siis kolmisen minuuttia normaalia hitaampi. Lenkillä otin muutamia spurtteja, lähinnä ylämäissä, jotta saisin lihakset avattua. Alkumatka tuntuikin jopa raskaalta, mutta loppua kohden juoksu alkoi tuntumaan jopa helpolta.
Lopullinen harjoitus tuli tahdosta riippumatta, kun olin töissä liikenteenohjauksessa 12,5 tunnin ajan ilman taukoja. Lähes koko tämän ajan jouduin olemaan jalkojen päällä, joten rasitusta tuli enemmän kuin tarpeeksi. Toivottavasti tämä ei vaikuta liikaa, mutta uskoisin, että se heikentää suoritusta jonkin verran.
Tänään tulee myös tehtyä uusin typerien starttien ennätyskokeilu, kun tulen juoksemaan uusissa, tänään ostetuissa Asics DS Trainer -kengissä. Myyjä kehotti, että on mahdollista käyttää näitä jo tänään, kunhan pidän niitä tunnin verran ensin jalassa, jonka jälkeen niiden annetaan jäähtyä. Katsotaan kuinka käy, ja annan toiset kengät isälle matkan varrelle vietäväksi, joten voin vaihtaa kengät muutamassa kohdassa, jos ongelmia vaikuttaa tulevan.
Tunti ja 20 minuuttia starttiin. Viimeiset rentoutukset ja sitten kohti lähtöpaikkaa. Toivottavasti päivän parin sisällä pääsen kirjoittelemaan analyysiä onnistuneesta suorituksesta ja jatkosuunnitelmista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)