tiistai 1. joulukuuta 2015

Marraskuu pakettiin

Kuukausi on jälleen kulunut, ja useamman kerran kuntoiltu. Takana on 83 kilometriä hiihtoa ja 36 kilometriä juoksua. Marraskuun alussa, edellisen kirjoituksen jälkeen, tuli käytyä kahdesti juoksemassa ennen hiihtokauden avausta. Toinen noista oli sauvajuoksulenkki ja toinen intervalliharjoitus. Intervalliharjoitukseen lämmittelynä juoksi Puijonsarveen ja sieltä takaisin Julkulaan Ahopuronrinteen juurelle. Tästä tuli hieman vajaa 2,5 kilometriä lämmittelyä. Tämän jälkeen spurtilla ylös rinnettä hieman yli puolenvälin, jossa oli pakko hiljentää kävelyksi, mutta vasta tasaisella. Tarkoituksenani oli juosta kaikki jyrkemmät ylämäet, ja tässä suunnitelmassa pysyin. Toinen suunnitelma, juosta Ahopuronrinne kahdesti ylös-alas, ei puolestaan toteutunut, vaan oli luovutettava jo ensimmäisen nousun ja laskun jälkeen. Tästäkin tuli 5,7 kilometriä matkaa, ja toistakymmentä kiihdytystä. Viimeisen ylämäen, Julkulasta kotiin, juoksin koko matkan niin lujaa kuin vain jaksoin.

Hiihtokausi tuli avattua ensilumenladulla Puijon hiihtostadionilla 11.11. Latu oli tehty stadionialueelle sekä osin ns. saunalenkille (Kuva 1.). Yhden kierroksen pituudeksi tuli hieman reilu 1,6 kilometriä. Ensimmäisellä kerralla päätin kokeilla heti luisteluhiihtoa. Ajattelin tämä olevan kohtuullisen paha virhe, mutta 5 kierroksen ja 8 kilometrin jälkeen olin iloisesti yllättynyt. Olo oli todella hyvä. Seuraavana päivänä päätin kuitenkin hiihtää perinteisellä. Kierroksia tuli kaksi enemmän ja matkaa 11,4 kilometriä. Hiihtokerrat tuntuivat kuitenkin jotenkin oudolta johtuen jatkuvasta vesisateesta kahden ensimmäisen kerran aikana, mutta sade ei pahemmin haitannut hiihtämistä.

Kuva 1. Ensilumenlatu

Kahden hiihtokerran jälkeen päätin jälleen käydä juoksulenkillä. Pikainen 5,3 kilometriä 33 minuuttiin tuntui hiihtelyn jälkeen oikein mukavalta, joka sekin oli yllätys. Aiemmin hiihdon jälkeen juoksu on tuntunut hieman oudolta, joskin useimmin on takana ollut kuukausien hiihdot.

Juoksulenkin jälkeen päivä taukoa ja taas hiihtämään. Tällä kertaa räntäsateessa, joka teki luisteluhiihdosta tuskaista, mutta olin päättänyt vähintään 5 kierrosta hiihtää ja sen hiihdin. Tämän jälkeen tulikin viikon tauko, ja palasin ladulle vasta seuraavana lauantaina. Tästä alkoi neljän päivän putki, jossa hiihdin 18, 11.4, 13.1 ja 13.1 kilometriä. Kelit olivat todella talvisia, uutta lunta oli maassa ja luisto erinomainen. Kaikenkaikkiaan erinomaiset hiihtokelit. Valitettavasti säät ottivat täyskäännöksen, luonnonlumet sulivat ja säilölumesta tehty latu surkeassa kunnossa. Siispä takaisin juoksemaan.

Nyt on takana jälleen kaksi juoksulenkkiä, matkana reilu 7 kilometriä. Reitti käy Ala-Antikkalassa ja tulee Satulanotkon kautta Ahopuronrinteeseen. Korkeuseroa tässä tulee muutaman metrin Puijonsarven kautta kiertoa enemmän, mutta lopussa on koko 81 metrin korkeusero yhtämittaisena laskuna. Vauhti alamäessä, joka pääosin on riittävän loiva, kasvaa omaan vauhtiin nähden kovaksi. Illan pimeys asettaa tähän vielä oman lisähaasteensa, varsinkin, kun osa lampuista on pimeänä.

Lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat jotakuinkin seuraavat. Perjantaina pitäisi käydä kevyt 5 kilometrin lenkki juoksemassa, ja sunnuntaina, itsenäisyyspäivänä, Väinölänniemellä itsenäisyyspäivän maratonin puolikas. En ole vielä ilmoittautunut tähän, ja tämä on tehtävä viimeistään 3. päivä, jotta saan hieman halvemmalla osallistumismaksulla. Blogin osalta suunnitelmat tulevaisuudelle on lisätä video-osuus. Tuli tilattua Garminin VIRB Action Camera, jota ajattelin käyttää eri harrastuksien kuvaamiseen. Juoksu- ja hiihtolenkeistä, sekä suunnistuksista olen ajatellut tehdä pikakelausvideot muutamilla lyhyillä kommenteilla. Katsotaan miten äijän käy, kun laite lopulta saapuu.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Uutta nousua hakemassa

Reilu kuukausi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja paljon on tapahtunut. Myös suunnitelmat muuttuivat, eivätkä vanhat päässeet toteutumaan. Tässä välissä on tullut vain neljä lenkkiä, sillä väliin mahtui vajaan kolmen viikon flunssajakso, joka vei kunnon ja äänen. Ennen taukoa tuli käytyä kaksi lenkkiä. Ensimmäinen näistä oli kokeilulenkki kahden kisan päivän jälkeen, kevyt 5,2 kilometriä. Lenkki oli kevyt sekä vauhdillisesti, aikaa meni 32 minuuttia, että tuntumalta. Vain viikon palautumisen jälkeen jaksoi juosta koko matkan. Toinen lenkki ennen taukoa oli pidempi, 11,7 kilometriä. Vauhtia oli hieman enemmän ja aikaa meni vain 1.06, joka yksi tämän vuoden nopeimmista Puijon kierroista.

Tähän väliin iski sitten ilkeä flunssa, joka vei äänen ja sairaslomalle töistä. Työt ovat olleet seisomatyötä, eli jaloille tulee huomattavasti rasitusta. Olen myös huomannut jalkojen kramppaavan melko helposti, sekä kivun polven yläpuolella kyykystä noustessa. Flunssa aiheutti myös suunnitelman juosta Tahko Vuorijuoksun puolikkaan peruuntumisen. Kerrankin ymmärsin olla lähtemättä vajaakuntoisena. Taisi katketa typerien starttien ME:n metsästys siihen.

Kolmen viikon tauon jälkeen uskaltauduin jälleen kokeilemaan juoksemista. Koska pidin itseäni vielä toipilaana, otin lenkin erittäin varovaisesti. Tosin reittivalinta oli kaikkea muuta, kuin kevyt, mutta teiden ollessa jäässä, katsoin turvallisemmaksi juosta rankemman, mutta parempi pitoisen pururatalenkin. Matkana oli 5,3 kilometriä. Lenkin varovaisuudesta kertoo aika, 35,5 minuuttia, joka on lähes 4 minuuttia kovavauhtista ja noin 3 minuuttia normaalivauhtista lenkkiä hitaampi. Mutta tarkoitus oli kokeilla kuntoa. Lopussa olo tuntui jopa hyvältä.

Viikon toinen lenkki olikin sitten uutta. Ostin kävelysauvat, joita ajattelin käyttää juoksulenkeillä. Ensimmäistä kertaa sauvoja kokeillessa on tietenkin vielä mahdollista, että tekniikka ei ole hallussa, ja useampaankin otteeseen olin kaatua, kun sauva päätyi jalan eteen. Lenkki tuntui vauhdikkaammalta, ja olikin sitä, hieman vajaa 35 minuuttia, ja huomattavasti normaalilenkkiä rankemmalta, kun sekä jalat, että kädet tekivät töitä. Ehkä myöhemmin, kun olen tottunut sauvoihin, pystyn pitämään vauhdin kovavauhtista lenkkiä nopeampana. Sauvoista tuntui olevan apua erityisesti ylämäissä, mutta tästä en ole täysin varma.

Mutta mitä seuraavaksi? Tarkoitus olisi päästä samaan kuntoon kuin ennen flunssaa ja ohi. Jos jatkaisi parisen viikkoa 5 kilometrin lenkeillä, useimmin sauvoilla ja parit intervallit väliin, ja valmistautuisi reilun kuukauden päästä järjestettävälle Itsenäisyyspäivän maratonille, jossa suunnittelin juoksevani puolikkaan. Hiihtokausikin alkaa kohtapuolin olla lähettyvillä. Toivottavasti Puijon Latu saa ensilumenladun tehtyä ja pidettyä sen hyvässä kunnossa. Tarkoitus olisi jälleen ostaa kausikortti. Toivottavasti myös luonnonlumet tulisivat kohtuullisen nopeasti, että pääsee pidempiä matkoja (ilman toistoja) hiihtelemään. Tänä vuonna on tullut hiihdettyä ja juostua nyt yhteensä 1025 kilometriä. Toivottavasti lopullinen lukema olisi lähempänä 1500 kilometriä, ja ensi vuonna sitten vähintään 500 kilometriä siihen päälle.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Yksi päivä, kaksi kisaa

Kerrankin suunnitelmat toteutuivat. Tarkoituksena oli käydä kaksi kertaa lenkillä ennen Kuopio Hard Run:a, ja onnistuin. Maanantaina tuli tehtyä 5,3 kilometrin kohtuullisen rauhallinen lenkki. Aikaa matkaan meni 32 minuuttia ja lenkki oli kaikin puolin helppo, vaikka reitti oli Ahopuronrinteen kautta Julkulanmäen ympäri. Toinen lenkki, 5,2 kilometriä aikaan 28 minuuttia oli tarkoituksellisesti erittäin rauhallinen, jotta tämä toimisi valmistavana lenkkinä lauantain kisalle, mutta ei aiheuttaisi liiallista rasitusta. Maantiejuoksuna, sekä tasaisemmalla reitillä aikaa menee joka kerta muutaman minuutin pururatalenkkiä nopeammin.

Lauantaina keli oli mitä mainioin kisaa varten. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja lämpöä oli hieman vajaa 10 astetta. Lähtöpaikalla, Savilahden rannalla, tuuli ilkeästi järveltä päin, mutta tämä oli vain lähdön ongelma. Osallistujia tähän ensimmäiseen Kuopio Hard Run:n oli noin 70. Hieman lämpöä koneeseen ja tuuli ei haitannut lainkaan. Reitin alkuosa oli kampusalueella parkkipaikkojen läpi kohti Neulamäkeä kiertävälle pururadalle. Ensimmäiset kolmisen kilometriä sisälsi vain vähän korkeuseroja, joten tästä sai hyvän jatkon alkuveryttelylle. 3 kilometrin kohdalla aikaa oli mennyt hieman alle 18 minuuttia, joten vauhti oli tässä vaiheessa tavoitetta huomattavasti kovempi. Tässä kohtaan oli myös ensimmäiset hieman kovemmat mäet, jotka menivät oikein hyvin. Jaksoin juosta nämä kevyesti ylös ilman ylimääräistä rasitusta. Pururadalta palattiin Neulaniemeen vievälle tielle, jota seurattiin lähes Neulaniemeen saakka. Tieltä kääntymisen jälkeen oli 5 kilometrin kohta, ja ensimmäinen juomapaikka. Olin ottanut mukaan 4 energiageeliä, joista ensimmäisen otin tässä kohtaan. Aikaa 5 kilometriin meni hieman yli 28 minuuttia.

Hiekkatie, joka vei lopulta Tervaruukille, oli kohtuullisen helppojuoksuista muutamine mäkineen. Koska kyseessä oli autotie, muutamia autoja meni ohi ja tuli vastaan, mutta nämä eivät aiheuttaneet ongelmia. Matka jatkui Tervaruukille, josta siirryttiin takaisin pururadalle. Hieman Tervaruukin jälkeen oli 14 kilometrin kääntöpaikka. Hieman tämän kääntöpaikan jälkeen oli pysähdyttävä ja siirryttävä pusikon puolelle, jonka jälkeen matka jatkui mukavemmin. Tämän jälkeen tuli ensimmäinen pidempi ylämäki, joka jatkui aina lähes Vuorilammelle saakka. Vuorilammen vieressä reitti oli lähes kilometrin ajan käytännössä tasainen. Tässä vaiheessa myös kisan kärki tuli vastaan. Itse olin saapumassa 10 kilometrin kohdalle, ja kärki oli ohittanut 15 kilometriä. 10 kilometrin juomapaikalla toinen energiageeli ja hieman juotavaa. Aikaa oli kulunut hieman yli 58 minuuttia, eli vauhti oli aavistuksen hidastunut. Kysyin juomapaikalla, että milloin oli edellinen juoksija mennyt tästä ohi. Vastaus oli noin 5 minuuttia. Matka jatkui kohti Pilpan majaa ylämäkeen. Noin kilometriä ennen majaa alkoi alamäki, joka kesti aina majalle asti. Viimeisessä mutkassa tuli vastaan reittiohjaaja pyörällä, joka kääntyi takaisin näyttämään minulle suunnan. Ja matka jatkui hiekkatietä kohti Kolmisoppea.

Kolmisopessa oli portti, jota Pilpan majan omistaja ei ollut suostunut avaamaan, joten tieltä oli siirryttävä maastoon noin kymmenen metrin ajaksi. Että kiitokset tälle herrasmiehelle tästä. Kolmisopen päässä oli käännös jyrkkään ylämäki kohti pururataa ja reitin pahimpia mäkiosuuksia. Viime talven hiihdot valmistivat näihin, eikä ne tulleet yllätyksenä. Pururataa pitkin kohti 15 kilometrin viimeistä juomapaikkaa. Juomapaikalla kolmas geeli ja pari lasillista mehua. Keräysryhmä sai tässä vaiheessa minut kiinni. Aikaa 15 kilometriin meni hieman reilu 1:28, eli edellinen 5 kilometriä oli mennyt tasaista vauhtia. Vuorilammen jälkeen alkoi pitkä alamäki aina Tervaruukille saakka. Keräysryhmä juoksi samaa matkaa kanssani, joten matka alkoi sujua oikein rattoisasti jutellen. Tervaruukin jälkeen alkoi taas ylämäki kohti Neulalampea. Neulalammen jälkeen oli ehkä koko reitin ilkein ylämäki. Erittäin jyrkkä, mutta sentään lyhyt. Hauskempaa oli talvella mennä tämä mäki toiseen suuntaan. Mäen jälkeen saavuttiin 20 kilometriin, jossa aikaa mennyt hieman reilu 1:59. Eli aavistuksen hitaampi 5 kilometriä. Viimeinen energiageeli naamaan, ja kohti maalia. Loppumatka oli sama reitti, kuin alun 3 kilometriä. Hieman tuntui pahemmalta reitti nyt, kuin 2 tuntia aikaisemmin. Loppusuoralla oli pakko ottaa loppukiri, ja maalin jälkeen aikaa oli mennyt 2:18:10. Vaikka järjestäjät olivat puheidensa mukaan jo kaivanneet minua, oli aika lähes parikymmentä minuuttia tavoitetta nopeampi. Toiseksi viimeinen oman sarjani juoksija oli saapunut maaliin hieman reilu puoli tuntia aiemmin. Nyt hieman kuivaa vaatetta päälle ja kotia kohti suihkuun, sekä lepäämään.

Iltapäivästä oli sitten se toinen kisa, RYUL:n avoimet maastojuoksumestaruuskisat Rauhalahdessa. Ajatus oli mennä tähän sekä kokeillakseni, että pystynkö tähän, ja saadakseni kylpylälipun, joka oli luvattu kaikille tuplajuoksijoille. Ongelmana odotellessa lähtöä oli, että kuinka verrytellä tähän juoksuun. Tulisiko tehdä lämmittelylenkkiä, kuten tilanne olisi, jos olisin juossut vain tämän kisan, vai venytellä jalkojen kipuja pois? Päädyin tekemään lähinnä venytystä, mutta myös kevyttä juoksua. Lähtö oli 17.30 ja järjestäjät ilmoittivat palkintojenjaon alkavan 18.30. Ajatukset olivat, että ei taida olla tämä kaveri vielä maalissa tuolloin.

Reitti kiersi kaksi kertaa 4 kilometrin matkan Rauhalahden leirintäalueen läpi pururadalle, siellä lenkki ja takaisin. Alkumatkasta oli todella jyrkkä alamäki Hotellilta teatterille. Otin tarkoituksella alun erittäin rauhallisesti, ja muut menivät välittömästi kauas edelle. Leirintäalueen läpi menevä polku oli kohtuullisen tasainen, kunnes noustiin mäki mökkien ohi kohti pururataa, jossa jälleen jyrkkä alamäki. Pururataa kierrettiin pienen sillan yli kiertolenkille, joka hyvin mäkinen. Ylös, alas ja taas ylös. Paluumatkalla kärki tuli vastaan noin 3 kilometrin kohdalla. Ajattelin, että tässä vaiheessa vastaantulevat eivät ohita kierroksella. Ensimmäinen kierros meni hieman reiluun 25 minuuttiin, eli tavoiteajasta yli 5 minuuttia edellä. Toisella kierroksella kärki tuli vastaan leirintäalueella, ja toiseksi viimeinenkin jo ennen pururadalle pääsyä. Pururadalla tuli kokeiltua muutaman metrin kävelyä ylämäessä, mutta olo oli niin hyvä, että miksi ei vain juostaisi. Ylämäen päällä taas puskan puolelle ja matka jatkuu. noin 5,5 kilometrissä tuli reitin merkkaaja vastaan pyörällä. Tämä jatkoi matkaansa tullen uudelleen vastaan noin 6 kilometrin kohdalla, josta eteenpäin tämä pyöräili samaa matkaa kanssani jutellen. Loppusuoralla oli taas otettava loppukiri, ja loppuaika osoitti 52:49, eli yli 7 minuuttia nopeammin kuin minimitavoiteaika. Eroa toiseksiviimeiseen kertyi 16 minuuttia. Neljä vuotta aiemmin eroa oli 11 minuuttia. Sitten palkintojen jakoon, josta yllätykseksi tuli kaksi kylpylälippua vuoden käyttöajalla. Tuplajuoksijoita oli 7, kun koko kisaan osallistui 27.

Ilta ja yö menivät perinteisesti pidemmän juoksun ongelmissa. Jaloissa tuntui, eikä hyvää asentoa tahtonut löytyä. Nyt näin pari päivää kisan jälkeen jalat alkaa olla jo paremmat, vaikka työ, jossa on kylmää ja joutuu seisomaan paljon, ei hirveästi auta palautumaan. Myös yläselkä meni hieman jumiin juoksun seurauksena. Huomenna, keskiviikkona, olisi tarkoitus käydä kokeilemassa kevyt 5 kilometriä, olisiko jalat palautuneet. Jatkosuunnitelmiin kuuluu mm. 17.10. järjestettävän Tahko Vuorijuoksun puolimaraton. Tämä tulisi olemaan ensimmäinen varsinainen polkujuoksu, johon osallistuisin. Reitti kuitenkin kauhistuttaa, kun 10 kilometrin kohdalla ollaan Tahko lähes huipulla, josta lähetään alas reitin alimpaan pisteeseen, ja 12 kilometrin kohdalla ollaan taas huipulla. Katsotaan miten käy. Tämän jälkeen seuraava olisi mahdollisesti Itsenäisyyspäivän maratonin puolikas Väinölänniemellä. Neljä kertaa edestakaisin kohti Haapaniemeä.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Palautuminen maratonilta

Nyt on mennyt reilu kuukausi maratonista, ja voi sanoa, että on palautunut täysin maratonista. Vaikka takana on vasta muutamia lenkkejä, joista yksi oli kilpailu, on tunne sellainen, että on palautunut. Ensimmäinen lenkki tuli vedettyä hieman vajaa 3 viikkoa maratonin jälkeen. Syitä näin pitkään väliin on pari: heikko ensimmäinen viikko palautumisen osalta, ja flunssa, joka iski toisella viikolla. Kolmannen viikon puolessa välissä oli tunne kuitenkin sellainen, että on pakko päästä lenkille. Tarkoituksena oli vetäistä kevyt 5 kilometriä, mutta lenkki lähti jo alussa lapasesta. Lopputulos oli uusi reittiennätys, 27:05. Ja olokin oli mitä parhain, eli missään vaiheessa ei vauhti tuntunut pahalta. Vauhti vain aiheutti sen, että muutaman päivän oltiin hieman kipeämmillä jaloilla seisomatyössä.

Toista lenkkiä sai odottaa taas viikon. Tällä kertaa päätin kiertää Julkulanmäen ympäri 5 kilometriä. Ja kuten edelliselläkin lenkillä, lenkki lähti hieman lapasesta tuoden uuden reittiennätyksen 31:20. Toisin kuin ensimmäisen lenkin jälkeen, jalat eivät pahemmin kipeytyneet. Voisikohan juoksualustalla olla jotain tekemistä asian kanssa, kun ensimmäinen lenkki oli asfalttia ja tämä oli pururadalla.

Kolmas lenkki oli sitten toisinto toisesta, mutta pari minuuttia rauhallisemmalla ajalla, koska olin päättänyt osallistua Puijon Puserruskseen. Tätä varten oli otettava rauhallisesti, ettei kisa mene pilalle. Puijon Puserrus oli sitten mielenkiintoinen kisa: 2,5 kilometriä, korkeusero lähdön ja maalin välillä 127 metriä. Tosin ensimmäinen kilometri oli alamäkeä, joka nosti korkeuseron 166 metriin. Tämä oli sitten kivuttava noin 1,5 kilometrin matkalla. Alku meni todella vauhdikkaasti, ja tuli mahdollisesti rikottua oma tonnin ennätys, joka on 3:42. Kipuaminen oli sitten oma urakkansa, ja kello osoitti maalissa aikaa 13:39. Kuitenkin oman sarjani 3. tällä ajalla. Kisa herätti myös ajatuksen juosta tuo mäki useamminkin ylös anaerobisena harjoitteena. Ja ensi vuonna vähintään minuutin parannus aikaan (sekä enemmän porukkaa selän taakse).

Jatkosuunnitelmat ovat kohtuullisen selvät. Tulevalla viikolla iltavuoroista huolimatta olisi käytävä pari kertaa rauhallisella lenkillä, ja lauantaina jälleen kunnon koitos, Kuopio Hard Run. Tämä on Neulamäen ympäri hevosenkengän muodossa juostava 23 kilometrin kisa. Rataprofiili on melko mielenkiintoinen (perustuen hiihtolenkkeihin tuolla). Samana päivänä olisi myös Raittiuden Ystävien Urheiluliiton (RYUL) maastojuoksun avoimet mestaruuskisat. Kysyin tästä Hard Run:n isältä, ja tämä ilmoitti, että se, joka juoksee molemmat kisat, saa lipun Rauhalahden kylpylään. Saa nähdä, että yllytetäänkö tässä taas hullua. 6 tuntia starttien välillä. Hard Run:lla uskon juoksevani tuon matkan noin 2,5 tuntiin, joten 3,5 tuntia lepoa. Onneksi RYUL:n kisoihin on ilmoittautuminen vasta paikanpäällä.

lauantai 22. elokuuta 2015

Maratonin analyysi

Olin kirjoittanut, ja mielestäni julkaissutkin postauksen maratoniaamuna viimeisen parin viikon valmistautumisesta, sekä tunnelmista juuri ennen starttia, mutta jonkin mystisen syyn vuoksi tuo postaus hävisi. Joten tässä kirjoituksessa käyn läpi lyhyesti ne viimeiset kaksi viikkoa, jonka jälkeen analyysiä itse maratonista.

Viimeisten kahden viikon aikana tuli käytyä 4 kertaa kuntoilemassa. Näistä kolme oli juoksulenkkejä ja yksi kävelylenkki painolasti selässä. Viimeinen pitkä lenkki tuli juostua 3.8. Matkana tuttu 16,1 kilometriä juomareppu selässä ja neljä energiageeliä mukana. Aikaa tuolla lenkillä meni jo normaaliksi muuttunut 1 tunti 37 minuuttia. Tuntuma tästä lenkistä oli hyvä. Pari päivää myöhemmin kävin kävelylenkillä 10 kilon painolasti selässä, kun piti käydä nukutuslenkki Laurille. Reittinä oli Julkulanmäen lenkki, 5,6 kilometriä. Aikaa tähän lenkkiin meni 1.03. Uskoisin, että tällainen harjoitus oli melko hyvä tähän väliin.

Viimeisen keskipitkän lenkin kävin maratonviikon maanantaina Puijon ympäri, 11,8 kilometriä. Juoksin tämän melko rauhallisesti, ja aikaakin meni kolmisen minuuttia normaalia kauemmin, 1.12. Tuntuma oli tällä lenkillä muutoin hyvä, mutta päätin olla ottamatta juomareppua mukaan, vaikka oli kohtuullisen lämmin. Tämä tuntuikin sitten viimeisten kahden kilometrin aikana melkoisesti.

Viimeinen lenkki ennen maratonia oli keskiviikkona. Kävin erittäin rauhallisen 5,1 kilometriä, joskin otin muutamia vetoja ylämäissä. Aikaa lenkillä meni 31 minuuttia. Alkumatkasta jalat tuntuivat hieman tukkoisilta, mutta loppua kohden ne vertyivät oikein mukavasti.

Olin lupautunut tekemään työvuoron liikenteenohjauksessa keskiviikkona ja torstaina tietyömaalla. Näistä keskiviikon vuoro peruuntui laitevian takia, ja arvasin, että torstain työvuoro tulisi olemaan siis hieman pidempi. En vain arvannut, että se tulisi olemaan 12,5 tuntinen ilman taukoja, koko ajan seisten. Tämä ei ollut optimaalinen valmistautuminen lauantaiksi, mutta minkäs teit. Työvuoro tuntui kyllä jaloissa. Perjantaina matka Helsinkiin toteutettiin sitten Onnibussilla. Ei paras vaihtoehto sekään, kun jalkatilaa ei ole ja liikkumaan ei pääse. Loppumatkasta alkoi jaloissa tuntumaan tämäkin. Helsingissä tuli hieman käveltyä sekä perjantaina, että lauantaina. Lauantaina ostin myös uudet juoksukengät, Asics DS Trainer:t. Ajattelin ensin, että en tule juoksemaan niillä, mutta myyjä sanoi, että ne pystyy ajamaan sisään parissa tunnissa, kun pitää niitä löysillä naruilla tunnin, jonka jälkeen ottaa ne jaloista pois, pohjalliset irti ja antaa jäähtyä noin tunnin. Tämän jälkeen kengät jalkaan, narut juoksukireyteen ja radalle. Vaikka hieman skeptinen olinkin, päätin kokeilla uskoen massiivisiin rakkoihin maratonin päätteeksi. Miksi lopettaa "hyvien" päätösten teko nyt?

Maraton

Lähtöviivalle pääsin lopulta noin viisi minuuttia ennen lähtöä. Tietenkään en ollut lähelläkään itse lähtöviivaa, mutta joukon jatkeena kuitenkin. Uudet kengät jalassa, kolme energiageeliä Spielbeltissä ja sieni vyötäröllä. Lähtölaukauksen pamahdettua kesti varmaan parisen minuuttia, ennen kuin päästiin liikkeelle. Hitaasti kohti lähtöviivaa ja kello käyntiin viivalla. Päätin, että lähdetään hyvin rauhallisesti etenemään. Oletin, että veljeni olisi lähtenyt samaa vauhtia, koska olin kuullut, ettei hänen valmistautumisensa ollut mennyt aivan putkeen. Sairastumisia ja työkiireitä. Hän lähtikin hieman kovempaa, mutta itse päätin pitää vauhdistani kiinni. Ensimmäinen kilometri ja 6:30. 9km/h, aivan sopivaa, ja aikaparannusta tuolla vauhdilla tulisi lähes 50 minuuttia. Seuraavien kilometrien aikana vauhti pysyi melko vakiona. Ensimmäinen juomapiste oli jo hieman ennen 3 kilometrin kohtaa, ja otin tässä ensimmäisen mukin vettä. Päätin olla ottamatta vielä ensimmäistä energiageeliä, ja odottaa seuraavaan juomapisteeseen, noin 6 kilometrin kohdalle, jossa sen sitten otin. Tästä eteenpäin otin yhden geelin jokaisella juomapisteellä.

Isäni odotti noin 13 kilometrin kohdalla lisägeelien kanssa, sekä vanhojen kenkieni kanssa, jos uudet alkaisivat tuntua huonolta. Koska kengät tuntuivat vielä hyvältä, päätin jatkaa niissä, ja otin vain kolme lisägeeliä. Kohti Kaivopuistoa ja sen kautta Bulevardia. Veljeni näin tulevan vastaan, kun olin noin 17 kilometrin kohdalla. Hän oli tässä vaiheessa hieman reilun kilometrin edellä. Ajallisesti hän oli edellä 10 minuuttia, kun pääsin takaisin kohtaan, jossa isäni odotti. Ensimmäiset kävelyt oli otettava noin 18 kilometrin kohdalla (poislukien juomapisteiden kohdalla kävely sekä lyhyt stoppi isäni kohdalla). Samoilla kohdilla oli pakko myös käydä vessassa. Hyvä tekosyy pieneen taukoon. Samalla myös osoitus, että nesteytys toimi.

Isäni odotti toisen kerran noin 23 kilometrin kohdalla. Uudet geelit mukaan ja kohti stadionia ja toista kierrosta. Aikaa puolikkaaseen oli vierähtänyt 2 tuntia 20 minuuttia. Edelleen hyvässä vauhdissa ja 40 minuutin aikaparannuksessa. Tietenkin uskoin vauhdin putoavan toisella puolikkaalla.

Toiselle kierrokselle lähdettäessä oli kärki jo päässyt maaliin. Noin 100 metriä uudelle kierrokselle tuli japanilaisjuoksija vastaan selkeästi eksyneen näköisenä. Hän yritti kysyä neuvoa liikenteenohjaajalta, mutta tämä ei osannut englantia. Päätin pysähtyä ja neuvoa tätä. "100 meters back and to the left". Myöhemmin kuulin, että tämä olisi tullut 3., mutta harhailun vuoksi aikaa meni 10 minuuttia ja sijoitus oli 10.

Toiselle kierrokselle lähdettäessä oli jo käveltävä melko useasti. Pari sataa metriä kävelyä, pidemmästi hölkkää, välillä energiaspurttien säestämänä hieman vauhdikkaammin. Äitini odotti noin 27 kilometrin kohdalla lisägeelien ja juotavan kanssa. Kuulin, että veljeni oli mennyt ohi kävellen 9 minuuttia aiemmin. Olin siis saanut häntä minuutin kiinni neljän kilometrin aikana. Seuraavalla juomapisteellä otin käyttöön myös sienen, jonka kastelin vedessä ja sivelin sillä takareidet. Ah sitä ihanaa tunnetta, kun kylmä vesi valui kipeiden lihasten yli. Sienelle lisäkastelu ja housunkaulukseen roikkumaan. Tämä antoi lisäenergiaa, ja otin taas pienen spurtinpoikasen. Juosta jaksoi tämän jälkeen taas kilometrin pari. Noin 30 kilometrin kohdalla vilkaisin taakseni, ja näin ensimmäistä kertaa 5:00 jänisryhmän. Päätin, että en antaisi noiden mennä ohitseni, ja pystyinkin juoksemaan jonkiverran. Tätä kesti aina seuraavalle juoma-asemalle, n. 32 kilometrin kohdalle, jolloin ryhmä pääsi ohitseni. Päätin roikkua sen mukana jonkin aikaa.

Noin 35 kilometrin kohdalla vastaani tuli isäni, joka oli lähtenyt kiertämään reittiä väärään suuntaan. Sain häneltä loput geelit, joita olikin yksi vähemmän kuin olin laskenut. Sain myös tietää, että veljeni oli enää pari kolme minuuttia edelläni. Kiinni hänet sain noin 36 kilometrin kohdalla. Päätin kävellä hänen kanssaan jonkin aikaa kysellen miten menee. Hän valitteli, että nesteet eivät enää imeydy, joten juoksukaan ei kulje. Muutama sata metriä myöhemmin päätin jatkaa matkaani juosten. Veljeni sai minut uudelleen kiinni tasan 37 kilometrin kohdalla. Hän oli saanut edellisellä juoma-asemalla hieman banaania, joka oli auttanut imeytymiseongelmaan. Juoksimme tästä eteenpäin yhdessä.

Äitini oli saapunut noin 39 kilometrin kohtaan odottamaan, ja saimme häneltä hieman vettä juotavaksi, sekä sain veljeni viimeisen geelin, sillä omani olivat jo loppuneet. Jatkoimme tästä kohti maalia myös äitini kanssa.

Viimeinen juoma-asema oli 41 kilometrin kohdalla. Tästä hieman juotavaa, jotta jaksaa juosta loppuun. Tässä kohtaa jätin jälleen veljeni taakseni, sillä hän päätti jatkaa hieman pidemmästi kävellen. Stadionille saapuessani päätin ottaa oikein kunnon loppukirin viimeisten vajaan kahdensadan metrin aikana. Vauhti kiihtyi koko ajan ja maaliviivalla vauhtia oli jo reilusti normaalin lyhyen lenkin vauhdin verran, n. 12 km/h. Maali viivan yli ja ohi on. Aikaa meni oman kellon mukaan 5.03.38. Tulossivuston mukaan virallinen aika on kaksi minuuttia pidempi, mutta nettoaika tuo sama. Olo oli oikeastaan todella hyvä. Melkein olisi voinut jatkaa vielä jonkin verran. Uudet kengät olivat toimineet erinomaisesti, eikä jaloissa tuntunut olevan mitään sellaista ongelmaa, jota ei olisi tullut vanhoillakin, eli lihaskipua. Mitalli kaulaan, eväät mukaan ja ulos stadionilta tavaroiden hakuun.

Tavaroiden haussa sattuikin sitten hauska tapaus. Numeroni oli 699, ja laukkuni oli selkeästi näkyvissä minulle. Tämän kerroinkin hakevalle naishenkilölle, joka katseli laukkua pitkään, mutta otti sen kuitenkin ylös kysyen "oletko varma, että tämä on se?". Vastasin tietenkin, että "kyllä". Tähän hän sanoi "mutta tässä on numero 669". "Käännäpä se lappu oikeinpäin." Nainen punastui hieman tajutessaan virheensä. Piristävä hauska tapaus.

Kun otin kengät pois jaloista, paljastui, että vasempaan jalkaan oli tullut kantapään sisäsyrjään iso rakko. En usko kuitenkaan, että tämä johtui uusista kengistä, sillä tässä kohtaan oli tuntunut kuumottava tunne jo torstain työvuoron jälkeen, kun työkenkäni olivat hieman liian isot minulle.

Veljeni saapui muutamaa minuuttia minun jälkeeni ja syy tämän jälkeen jäämiselle oli ollut jalkapohjassa olevan rakon puhkeaminen viimeisessä ylämäessä, joka esti juoksemisen loppuun. Mutta sentään maaliin hän pääsi, vaikkakin huonoimmalla omalla ajallaan.

Jälkihoito

Stadionilta kävelimme kohti Pasilassa olevaa hotellia, mutta päätimme siirtyä bussiin Nordensköldinkadulta. Bussissa sitten viestitin vaimolle, että ilmoita minut Helsinki City Run:lle ensi kevääksi. Ilmoittautuminen oli tehtävä tuolloin, sillä päivä oli viimeinen halvemmalla hinnalla. Se siitä oppimisesta, että juokseminen sattuu. Heti uutta kisaa hakemaan.

Hotellilla sitten saunaan ja kokista naamaan, jotta saa kipeitä lihaksia hieman rennommaksi ja vähän energiaa nestemuodossa. Seuraava yö oli melkolailla tuskaa, kun ei löytynyt hyvää asentoa millään. Heräilinkin vähäväliä uutta asentoa hakien, eikä aamulla olo tuntunut kovin pirteältä. Vielä pitäisi istua tuntikaupalla autossa matkalla kotia kohti.

Maanantaina menin lupautumaan, että voisin mennä töihin jo keskiviikkona. Jälleen liikenteenohjaukseen. Tiistaina oli kuitenkin jo pakko soittaa takaisin, että olo on sellainen, että en usko pystyväni tekemään keikkaa. Keskiviikkoiltana olo olikin sitten sellainen, että olen varma, että mikäli olisin töihin mennyt, olisi tullut sairaalakeikka. Ylirasitustila on vaivannut lähes koko viikon ajan. Todennäköisin syy tähän on oma juomattomuus ja syömättömyys. Ainakaan ei ole tullut tehtyä näitä riittävästi.

En vielä tiedä, että milloin uskaltautuisi kokeilemaan lenkkiä, mutta eiköhän se jo ensiviikon aikana ole pakko käydä. Tästä eteenpäin jos pystyisi pitämään suurinpiirtein samanlaista treenirytmiä kuin nyt on tullut, tai jopa parantamaan tahtia. Jospa seuraavalla kerralla ei lähdettäisi lähes nollista valmistautumaan, vaan pohja on jo erinomainen, ja tavoite 4 tunnin ajasta toteutuu. Tästä eteenpäin pyrin kirjoittelemaan postauksia kohtuullisen säännöllisesti. Jos vaikka suurinpiirtein samanlaisiin n. 2 viikon väleihin pääsisi.

Siispä kohti uusia haasteita.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Viimeiset kaksi viikko edessä

Viimeisten kahden viikon aikana tuli neljä harjoitetta. Kolme näistä oli juoksulenkkejä ja yksi kävelylenkki painolasti selässä. Kirjoitus tulee olemaan tänään lyhyehkö ajanpuutteen takia, startti puolentoista tunnin kuluttua.

Ensimmäinen lenkki oli viimeinen pitkä lenkki, 16,1 kilometriä heti tämän kuun alussa. Aikaa tähän lenkkiin meni jälleen normaalin verran, eli 1 tunti 35 minuuttia. Tämä on vakiintunut tällä hetkellä tuolle matkalle. Lenkki meni kiitettävän hyvin, ja missään vaiheessa ei tullut suurempaa väsymystä.

Toinen lenkki oli sitten kävelylenkki painolasti, Lauri n. 10kg, selässä ylös Julkulanmäelle. Matkaa tästä reitistä tulee reilu 5 kilometriä ja nousua toistasataa metriä. Vaikkei tämä hirvittävän rasittava ollut, toimi tämä varmasti hyvänä harjoitteena.

Viimeinen hieman pidempi lenkki, 11,6 kilometriä Puijon ympäri, tuli tehtyä tämän viikon maanantaina. Otin tarkoituksella tämän huomattavasti rennommin kuin normaalisti, mutta aikaa silti meni vain 1:11. En ottanut tällä kertaa tälle matkalle juotavaa tai energiageelejä mukaan, jonka huomasi. Lopussa alkoi olemaan melko jano.

Viimeinen juoksuharjoitus oli kevyt 5 kilometrin hölkkä keskiviikkona. Aikaa lenkkiin meni 31 minuuttia, joka on siis kolmisen minuuttia normaalia hitaampi. Lenkillä otin muutamia spurtteja, lähinnä ylämäissä, jotta saisin lihakset avattua. Alkumatka tuntuikin jopa raskaalta, mutta loppua kohden juoksu alkoi tuntumaan jopa helpolta.

Lopullinen harjoitus tuli tahdosta riippumatta, kun olin töissä liikenteenohjauksessa  12,5 tunnin ajan ilman taukoja. Lähes koko tämän ajan jouduin olemaan jalkojen päällä, joten rasitusta tuli enemmän kuin tarpeeksi. Toivottavasti tämä ei vaikuta liikaa, mutta uskoisin, että se heikentää suoritusta jonkin verran.

Tänään tulee myös tehtyä uusin typerien starttien ennätyskokeilu, kun tulen juoksemaan uusissa, tänään ostetuissa Asics DS Trainer -kengissä. Myyjä kehotti, että on mahdollista käyttää näitä jo tänään, kunhan pidän niitä tunnin verran ensin jalassa, jonka jälkeen niiden annetaan jäähtyä. Katsotaan kuinka käy, ja annan toiset kengät isälle matkan varrelle vietäväksi, joten voin vaihtaa kengät  muutamassa kohdassa, jos ongelmia vaikuttaa tulevan.

Tunti ja 20 minuuttia starttiin. Viimeiset rentoutukset ja sitten kohti lähtöpaikkaa. Toivottavasti päivän parin sisällä pääsen kirjoittelemaan analyysiä onnistuneesta suorituksesta ja jatkosuunnitelmista.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Kuukausi jäljellä

Hieman vajaa kolme viikkoa taas mennyt, ja enää kuukausi aikaa maratonille. Tässä välissä kuitenkin vain viisi juoksulenkkiä, sekä kaksi sulkapallovuoroa. Kilometrejä on kertynyt juuri ja juuri yli maratonin verran, 45,8km.

Ensimmäisen pitkän lenkin jälkeen kävin 11,7 km lenkillä. Reittinä oli jälleen Puijon ympäri menevä tie. Tämän ja pitkän lenkin väliin jäi vain kolme päivää, jonka oletin aluksi tuntuvan pahemmin, kuin se lopulta osottautui. Aikaa tuolla lenkillä meni 1:09, joka on ajallisesti keskitasoa. Erona kuitenkin aikaisempiin lenkkeihin tällä reitillä oli, että otin mukaan juomarepun, jossa 2 litraa vettä, sekä yksi energiageeli, jonka otin noin puolessa välissä. Koska aikaa on mennyt jo jonkin verran, ei kaikkia tuntemuksia tuolta lenkiltä ole jäänyt mieleen, mutta muistaakseni tässä ei ollut mitään ongelmia.

Seuraava lenkki tulikin juostua Vantaalla (Kuva 1.) Vantaanjoen rantareittejä Tikkurilasta Kehä III:lle ja takaisin Heurekan takapihan kautta. Matkaa tässä kertyi 5,7 km, ja aikaa meni 36 minuuttia. Syynä hieman hitaampaan vauhtiin oli lenkkiseura, äitini. Vauhti oli ehkä aavistuksen verran hitaampaa, mihin olen tottunut, mutta välillä on hyvä hitaampaakin juosta.
Kuva 1. Vantaanjoen rantareitti


Muutamaa päivää myöhemmin jälleen takaisin Kuopiossa oli tarkoitus juosta pururadalla normaali n. 5,6 km. Lenkki muuttui kuitenkin jo kahden kilometrin jälkeen intervalliharjoitukseksi, sillä juoksusta ei tullut yhtään mitään. Syynä tähän oli liian raskas ateria, sekä liika juominen juuri ennen lenkille lähtöä. Ahopuronrinteen yläpäässä, jyrkimmässä kohdassa oli laitettava kävelyksi, eikä tämän jälkeen jatkuvasta juoksusta tullut mitään. Päätin siis hieman muokata omaa lenkkiä, ja otin sadasta pariin sataan metriä kestäviä todella kovavauhtisia vetoja, joiden välissä tuli käveltyä noin saman verran. Ylämäet päätin kuitenkin vetää juosten joka kerta, ja alamäet kävellä. Vaikka vauhti oli vaihtelevaa, meni 5,4 km lenkkiin aikaa vain 33 minuuttia, joka pari minuuttia hitaampi kuin normaalisti.

Tämän jälkeen seuraavina kahtena päivänä tuli pelattua sulkapalloa yhteensä 3,5 tuntia. Tämä on aina mukavaa vaihtelua harjoitteluun, ja hyvää kimmoisuusharjoittelua, vaikka suurimmaksi osaksi tämä onkin vain hauskanpitoa kavereiden kanssa.

Maanantaina tuli sitten toinen pitkä lenkki. Reitti oli samainen kuin edellisellä kerralla. Tällä kertaa kuitenkin päätin ottaa 3 energiageeliä, joita tulin ostaneeksi 40 kpl Prismalta. Olivat ottaneet valikoimiinsa myös 10 kpl tukkupakkauksia. Energiageeleistä ensimmäisen otin suurinpiirtein samoilla paikkeilla, kuin ensimmäisellä kerralla, mutta toisen jo KYS:n kohdalla. Kolmannen olin päättänyt jättää Niuvan sairaalan kohdalla nautittavaksi, josta matkaa enää noin 3 kilometriä. Aikaa lenkillä meni 1:38, eli minuuttia edellistä nopeammin. Tosin kelikin oli huomattavasti viileämpi nyt. En tiedä sitten mikä oli, mutta lenkin jälkeen tajunnan taso vaikutti hieman alentuneelta ja kynnenalukset olivat tummentuneet. Voi olla, että energian puute oli syyllinen tähän.

Tänään oli sitten keskimittaisen lenkin vuoro, 6,9 km. Kokeilussa oli aavistuksen uusi reitti (Kuva 2.), joka vei Julkulan läpi Niuvan tielle, josta kohti Niuvan sairaalaa. Sairaalan bussipysäkiltä käännös kohti yliopistoa, ja heti käännös kohti Suurmäentietä. Suurmäentieltä takaisin Julkulan läpi kotia. Aikaa tähän reittiin kulu 38 minuuttia, joka vauhdillisesti keskivertoa kovempi. Ensimmäisen kilometrin jälkeen, ja siis ilman kunnollista lämmittelyä, aikaa oli mennyt vain 5 minuuttia. Vauhti siis hieman loppua kohden hidastui, mutta tuntuma oli koko matkan ajan hyvä.
Kuva 2. Uusi vajaa 7 kilometrin reitti.

Jatkosuunnitelmat ovat seuraavanlaiset. Seuraavan viikon aikana olisi juostava ainakin yksi 12 kilometrin lenkki, yksi lyhyehkö lenkki ja ensi viikon viikonloppuna ylipitkä lenkki. Suunnitelmissa olisi käydä kääntymässä Neulaniemen kärjessä. Matkaa tästä tulisi noin puolimaratonin verran. Varsinaisesti tätä ei ehkä voi pitää ylipitkänä, jona pitäisin 25-28 kilometrin lenkkiä, mutta harjoitusmäärät eivät ole riittävät ehkä noin pitkään lenkkiin. Toisaalta taas maratoni on jo nurkan takana, joten ensi viikon lenkki voi jäädä viimeiseksi tällaiseksi. Uskoisin, että minun kannattaa jättää ainakin pari viikkoa aikaa toipua pitkästä lenkistä ennen maratonia. Viimeiset kaksi viikkoa tulee varmasti sisältämään yhden reilun 10 km lenkin ja pari lyhyempää. Viimeisellä viikolla korkeintaan varovainen vitonen.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kesäkuun viimeiset harjoitukset

Edellisen päivityksen jälkeen, reilu kaksi viikkoa sitten, ei ole tullut juostua kuin kolmesti, ja kerran käytyä pelaamassa sulkapalloa. Pituutta kahdelle noista lenkeistä kuitenkin tuli kiitettävästi. Ensimmäinen lenkki oli juhannuksen jälkeinen sunnuntai, eli hieman yli viikko Jukolan jälkeen. Kierrettyä tuli Vimpelin Sääksjärvellä olevien Vapon turvesoiden teitä 12 kilometrin edestä. Pitkiä suoria, tummia turvealueita ja porottava aurinko. Mitä muuta sitä lenkiltä kaipaakaan? Tuli samalla testattua uusi juomareppu. Kokeilin juosta vain noin 0,5 litran kanssa, joka osoittautui liian pieneksi määräksi, että vesi pysyisi viileänä. Noin 9 kilometrin kohdalla vesi oli jo todella lämmintä, ja otti makua muovista. Hieman vesi kuitenkin auttoi, ja lenkin lopussa aika näytti 1:10. Melko hyvä aika rankan Jukola-suorituksen jälkeen. Aivan liikkumattomana ei tuota viikkoa kuitenkaan tullut oltua, kun oli käytävä kalassa Savojoen varrella. Tässä sai rämmittyä kilometritolkulla kalatarvikkeet mukana. Hieman tuo avitti palautumista, ja osittain toimi hyvänä harjoituksena.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla tuli sitten kolme harjoitetta. Torstaina kävin pelaamassa sulkapalloa 1:40 verran. Tämä on kohtuullisen hyvää nopeusharjoitusta, joskin matkat ovat lyhyitä ja tempovia. Lähinnä hauskanpitoahan tuo on todellisen harjoittelun sijaan.

Seuraavana päivänä, perjantaina, kävin kiertämässä Puijolla 5 kilometrin lenkin. Aika oli taas astetta aiempia nopeampi, 31.30, vaikkei tarkoitus taaskaan tuo ollut. Mutta lenkki tuntui kohtuullisen hyvältä, vaikkakin edellisenä päivänä kokonaan ajeltu pää aiheutti vaivaa kylmyyden vuoksi. Lämpöä oli 15 astetta, mutta tottumattomuus aiheutti pientä kylmänkipua niskassa.

Viimeisimpänä lenkkinä juoksin sunnuntaina harjoituskauden, ja lähes kolmeen vuoteen ensimmäisen pitkän lenkin, poislukien kisat. Matkaa kertyi 16,1 kilometria, kun reitti vei Julkula-Puijonsarvi-Päiväranta-Rahusenkangas-Saarijärvi-Pesisstadioni-Yliopisto-Niuvanniemi-Julkula kautta. Lenkille otin juomarepun täydeltä vettä, 2 litraa, ja muutaman jään veden sekaan. Lisäksi kaksi energiageeliä toivat lisäenergiaa. Näistä ensimmäisen olin päättänyt syödä noin 5 kilometrin kohdalla, eli VIP JuiceMaker:n tehtaan luona. Toisen geelin otin Savilahden kulmalla noin 11 kilometrin kohdalla. Näiden ja tiheän juomisen avulla lenkki meni hyvin kuumuudesta huolimatta. Aikaa lenkkiin kului 1:39. Lenkin jälkeen jalat eivät tuntuneet liian pahoilta. Oikea takareisi kipeytyy joka kerta hieman pidemmällä lenkillä, erityisesti kovalla alustalla juostessa. Tiedä sitten, että mikä tähän on syynä. Ehkä vain vieläkin tottumattomuus.

Jatkossa olisi tarkoitus juosta kerran viikkoon pidempi noin 15-16 kilometrin lenkki. Olisi myös mukava löytää jokin puolimaraton kisa, jotta voisi kokeilla kisavauhtia. Kisassa on myös helpompi juosta vauhdikkaammin muiden kilpailijoiden sekä huollon vuoksi. Prismalta tuli tilattua 40 kappaleen tukkupakkaus Dexal:n energiageelejä. Jos näillä harjoitteluun saisi hieman enemmän energiaa. Tarkoitus olisi käyttää näitä yli 10 kilometrin lenkeillä. Lisätarkoituksena on myös totuttaa keho näihin, jotta uskaltaa itse maratonille ottaa muutamia kappaleita nautittavaksi. Ehkä 5 kilometrin välein voisi olla sopiva, mutta ongelmaksi tällöin muodostuu tuon määrän, 8-9, mukana kuljettaminen. No, nämä ovat vain logistisia ongelmia.

Seuraavaan kertaan!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Louna-Jukola

Tarkoitukseni oli tehdä syväanalyysi Louna-Jukolan suorituksestani perustuen GPS-trackerin dataan, mutta kävikin niin, että trackeri oli sammunut jossain vaiheessa, todennäköisesti heti alussa, eikä suoritus tallentunut. Tämän seurauksena analyysi tehdäänkin vanhanajan metodilla, eli muistin perusteella. Reittihärveliin oli tullutkin jo kaikkien kartat, joten pääsin piirtämään reittini. Reitti (kuva 1) on suurinpiirtein se, jonka juoksin, joskin muutamat kohdat ovat valistuneita arvauksia. Yksityiskohtaisemmat palat reitistä valitsin sopivankokoisina paloina. Paloihin jouduin piirtämään kielletyt alueet sekä juomapisteet niiltä osin, kuin ne ovat merkityksellisiä reitin kannalta.

Kuva 1. Yleiskuva kartasta ja reitistä.


Lähtö

Kuten aina, lähtö on aina jännittävä tapahtuma. Mutta tänä vuonna se oli osaltani jopa pelottava. Ensinnäkin lähtönumero, 587, oli monta sataa pienempi kuin koskaan aiemmin, ja prosentuaalisesti ero oli vieläkin suurempi, kun joukkueita lähti matkaan ennätysmäärä, noin 1750. Koskaan aiemmin ei ole takanani ollut toista tuhatta suunnistajaa pyrkimässä mahdollisimman nopeasti metsän uumeniin. Toisen pelonaiheen aiheutti lähtösuoran suunnittelu. Vajaa 200 metriä lähtöviivan jälkeen oli pullonkaula, jossa valittavana oli joko sillan ylitys tai ohitus. Tilaa ei ollut kummassakaan vaihtoehdossa paljoa, ja sillan ylitys olisi ollut rasittava vaihtoehto sen jyrkkyyden vuoksi. Päätökseni oli pyrkiä ohittamaan silta, ellei välttämättömyys osoittautuisi toiseksi.

Lähtölaukauksen kajahdettua koko 1700-päinen suunnistajajoukko lähti matkaan, ja joukon mukana oli pysyttävä henkensä kaupalla. Edessäni kaatui muutamia, mutta onnistuin väistelemään nämä, vaikka takaa tuli tönimistä. Sillan onnistuin ohittamaan, ja hetkeä myöhemmin oli ohittaneita riittävästi, että tilaa alkoi löytymään. Metsään pääsin siis vahingoittumattomana. Kuopion Suunnistajien 2. joukkueen aloittajalla ei ollut käynyt aivan yhtä hyvä tuuri, vaan ei ollut pystynyt ohittamaan kaatunutta kaatuen itse. Tilanteessa oli kompassi mennyt säpäleiksi, ja kämmeneen tullut paha haava. Tämä ei tosin ollut haitannut kovinkaan paljon, vaan hän oli suunnistanut kompassitta koko osuuden, tullen vaihtoon ainoastaan 9 minuuttia hitaammin kuin arvio oli.

K-pisteeltä 1. rastille

K-pisteeltä ensimmäiselle rastille matka oli perinteisesti melko pitkä. Porukka on saatava hajaantumaan hieman, ettei ruuhkaa muodostuisi. Ainakin tämä on minun näkemykseni tästä. Rastivälin reitti (kuva 2.) pohjautuu osin arvioon, ja osin todelliseen reittiin. Porukassa juostessa ei tule aina tarkasti katsottua karttaa. Kompassillakin vain katsotaan suurinpiirtein suunta. Rastivälillä oli muutama tarkistuspiste, jonka perusteella pystyi arvioimaan reitinvalintaa. Ensimmäinen piste oli pienen tien jälkeen tuleva kiemurteleva, todennäköisesti motocrossrata. Tänne saakka juostiin käytännössä pää kolmantena jalkana välittämättä suunnasta, poislukien suurinpiirteinen suunta. Motocrossradan jälkeen aukon kautta suolle, ja tarkistus, että edessä oleva mäki kannatti kiertää vasemman kautta. Toinen tarkistuspiste oli vastaantuleva voimalinja, jonka jälkeen piti alkaa keskittymään rastin löytämiseen. Voimalinjan alitin kahden mäen välistä ja nousin kalliolle. En kalliolla osannut aivan varmasti sanoa missä kohtaa olin, joten yritin suunnata kartan voimalinjalta näkyvän tornin mukaan. Noin minuutin etsinnän jälkeen lähellä näkyi rastimaista toimintaa, joten suuntasin sinne löytäen rastin. Välillä meni aikaa 22 minuuttia.

Kuva 2. K-pisteeltä 1. rastille.

Rastit 1-4

Ensimmäiseltä rastilta päästyäni reitti (kuva 3.) kulki kohti 2. rastia, mutta reitinvalintani lähti hieman liian vasemmalle kohti väärää hajontaa. Juoksuni kuitenkin pysäytti mäen alla näkyvä polku, sekä vieressä ollut jyrkänne, joten paikanmääritys oli melko helppoa. Muutamat suunnistajat jatkoivat polulle, ja kääntyivät kohti rastia, mutta itse päätin pysyä mäen päällä seuraten polkua sieltä. Matkan varrelle osui toisen hajonnan rastipiste, jonka tarkistin, ja jatkoin matkaa. Harjannetta juostessa oli oma rastipiste kohtuullisen helppo löytää.

Kolmannelle rastille lähtö oli helppo valinta. Mäki alas ja polkua pitkin tielle. Tiellä katsoin muutamien muiden kiertävän kulkusuunnassa oikealta polulle, joten päätin tätä reittiä seurata. Kartan mukaan polussa oli selkeä kohta, josta pystyisi ottamaan suunnan ja siirtymään metsään. Suunnitelmani toteutin, ja rastipiste löytyi ilman mitään vaikeuksia.

Kolmannelta rastilta lähdettäessä oli tiedossa juomapiste, sekä viitoitus pellon yli. Juomapisteellä juotuani jatkoin pellon yli, ja matkalla tarkistin suunnan. Huomasin myös, että ratamestari oli tehnyt mukavat, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä mäki ylös korkeimmalle kohdalle, ja jatkaa matkaa alas rastille. Ylös kivutessani suuntani oli hieman vasemmalle, joten muiden perässä päädyin väärälle hajonnalle. Pikaisen kymyksen jälkeen suunta selkeni, ja nopeasti omalle rastille.

Kuva 3. Rastivälit 1-4.

Rastit 4-10

Reitinvalinta (kuva 4.) rastilta 4 kohti 5. rastia oli melko yksinkertainen. Edessä oli noustava jyrkänne, joten tämän yli oli turha edes yrittää. Siispä ryhmä suunnistajia minä mukaanlukien valitsimme vasemmalta kiertävän reitin. Reitinvalintaa toki auttoi sinne suuntaava ura. Jyrkänteiden ohi päästyämme seurasimme kuviorajaa kohti rastia. Hieman korkeammalle päästyämme näimme joidenkin ottaneen keskemmältä vievän reitin, ja porukkaa hyppi jyrkänteeltä alas. Viidennelle rastille matkattaessa oli kallio kohtuullisen tasainen, ja vauhtia pystyi siinä määrin kuin jaksoi pitämään yllä. Reitti kuitenkin vei hieman liian vasemmalle ja jouduimme tulemaan yhden jyrkänne ryppään ylitse. Vasemmalla näkyi toisen hajonnan rasti, mutta käännyimme oikealle kohti omaa rastia.

Viidenneltä lähdettäessä ihmettelin, kun muut ryhmästä lähtivät vasemmalle kohti suota, kun itse katsoin, että suoraan pääsisi kallioita pitkin. Valitsin tämän vaihtoehdon, ja se osoittautui melko nopeaksi. Pikainen tarkistus kartasta, että mihin suuntaan, leimaus ja kohti seiskaa.

6-7 väli osoittautui myös melko yksinkertaiseksi, ja uria oli helppo seurata suoraan rastille. Jälleen pikainen vilkaisu karttaan, että mihin suuntaan, leimaus ja kasille. Myös tällä välillä uravaihtoehto oli paras, joten seurasin tätä aina rastille saakka.

Kahdeksannelta rastilta lähdettäessä meitä oli muutaman suunnistajan joukko, ja lähdimme seuraamaan jo hyvin muodostunutta uraa, joka näytti vievän edessä olevan mäen vasemmalta puolelta. Jossain vaiheessa erosin joukosta, ja juoksin 5. rasti yli. Oikealle jääneet jyrkänteet antoivat erinomaisen kiintopisteen mäen kiertämiseksi. Mäen jälkeen oli melko helppoa seurata uraa kohti rastia, eikä vaikeuksia ollut.

Yhdeksänneltä rastilta lähdettäessä oli katsottava kartasta kuinka kiertää edessä oleva mäki, mutta samalla oli päästävä juomapisteelle. Reitti oli melko yksinkertainen ja suureksi osaksi oli mahdollista juosta kuviorajaa pitkin, mutta tiheään kuusikkoon oli pakko mennä. Tielle päästyä nopea juominen ja kohti ylämäkeä muiden perässä. 10. rasti löytyi jälleen melko helposti.

Kuva 4. Rastivälit 4-10.

Rastit 10-13

Kymppirastilta lähtö kohti 11. rastia vaikutti helpolta (kuva 5.). Kompassisuunnalla vain kohti alamäkeä, kunnes tullaan tiheikön reunaan, ja tästä vain läpi. Ura, jota seurasin, päätyi kuitenkin hieman vasemmalle, joten tiheikö läpi mentiin väärästä kohtaan. Saapuminen pienelle aukiolle kuitenkin vaikutti juuri samalta, kuin omalle rastille saapumisen olisi pitänyt, ja vasemmalla näkyi rastipiste, joten tämä oli pakko tarkistaa. Rasti osoittautui kuitenkin vääräksi, ja hetken odottelun jälkeen rastille saapui joku, joka leimasi rastin. Kyselyn jälkeen sijainti löytyi, ja kompassisuunnalla tiheikön läpi omalle rastille.

Kohti 12. rastia lähdettäessä oli jälleen puskettava samaisen tiheikön läpi. Nämä tiheiköt olivat todella pimeitä, joten lampusta oli hyötyä. Joskin ilmassa leijuva pöly haittasi näkyvyyttä, sekä hengitystä hieman. Lähes koko matka rastille oli yhtä pöheikköä, eikä kiertomahdollisuutta ollut. Onneksi edellä menijät olivat puskeneet näihin uria, jotka tosin avautuivat vasta kohdalle päästyä. Rasti itsessään löytyi kohtalaisen helposti.

13. rastille mentäessä oli jälleen helppoa seurata uraa, joka vei mäen vierestä kuviorajaa pitkin. Tiheikössä tähtäys oli ennen rastia näkyvälle avarammalle alueelle, johon tullessani en kuitenkaan ollut aivan varma missä olin. Joku takaa huusi, että eteenpäin, joten matka jatkui tiheikköön. 13. rastipiste näkyikin heti tiheiköstä päästyämme.

Kuva 5. Rastivälit 10-13.

Rastiväli 13-14

Rastiväli 13. rastilta 14. oli jälleen pitkä (Kuva 6.). Rastilta lähdettäessä, ja puolitoista tuntia lähdöstä kuluneena, otin ensimmäisen kolmesta energiageelistä, jotka olin mukaani ottanut. Rastilta suuntasimme kohti tiheikön takaista aukkoa, jota pitkin oli helppoa juosta. Ennen tielle pääsyä tein päätöksen kiertää tietä pitkin ainakin ensimmäisen polun risteykseen. Tietä pitkin pääsen kuitenkin juoksemaan vähintään tuplanopeudella. Risteykseen saapuessani otin polun ja mietin jatkavani kuviorajaa pitkin kohti rastia, mutta aukolle päästessäni polkua jatkaminen näytti paremmalta vaihtoehdolta. Polkua jatkui aina seuraavan mäen yli, vaikka kartan mukaan sen olisi pitänyt päättyä jo aiemmin. Jukola tuo aina omat polkunsa mukanaan. Suolle ja sen jälkeen tulleiden mäkien ylitykset ovat hyvin pitkälti arvioita, sillä en ole varma kummalta puolelta ensimmäistä nyppylää kiersin. Perässäni oli juossut aina tieltä lähtien mies, jonka otsalamppu ei toiminut kuin välähdyksittäin, ja hän kyseli jo seuraavaa väliä. Huomatessaan, että rasti olisi sama, totesi hän seuraavansa minua kuin hai laivaa.

Kuva 6. Rastiväli 13-14.

Rastivälit 14-18

Toisin kuin perässä juossut oli todennut, ei hän lähtenyt perääni, kun reittini (Kuva 7.) lähti eri suuntaan kuin suurimman osan muista. Katsoin kartasta, että parinsadan metrin päästä lähtisi polku, jota pitkin pääsisi lähelle 15. rastia. Otin suunnan kohti polu päätä, ja lähdin juoksemaan. Maasto oli tässä helposti juostavaa, joten matka taittui helposti. Huomaamattani kuitenkin ajauduin hieman liian oikealle. Kartalla oli kaksi kiveä, joiden koot olivat lähes samat, joten ohittaessani itäisemmän kiven, oletin olevan lännemmässä. Myös tiheikön reunan osuminen oikealle kohdalle lisäsi harhaa. On käytännössä sattumaa, että hetkeä myöhemmin käännyin vasemmalle, ja saavuin polulle. Pikainen tarkistus kompassin avulla suunnasta, ja kohti 15. rastia. Suon jälkeen päätin seurata muita, ja oikaista polulla olevan mutkan suoraan rastille. Rastin leimauksen jälkeen toinen energiageeli naamaan ja juomapaikalle juomaan.

Juomapaikan vuoksi reitinvalinta 16. rastille vei myös hieman pidemmän, mutta helpompikulkuisen tien kautta. Ensiapupaikan kohdalla tieltä haarautui polku, jota lähdin seuraamaan. Rastivälillä oli myös hyvä tarkistuspiste, ennen mäkeä tuleva polku. Polulta mäkeä ylös, ja reitti vei hieman vasemmalle. Rastipiste kuitenkin näkyi melko hyvin, ja kääntymispäätös oli helppo.

17. rastille seurattiin jälleen muodostunutta uraa, joka hieman kaartoi oikean kautta. Tuplakiveltä kaarrettiin kohti rastia, jonne saapuessa kartasta käännössuunta ja kohti 18. rastia.

18. rastille lähdön jälkeen oleva suo oli kiitettävän kuiva, joten sitä pitkin oli nopea juosta. Suon jälkeen kallion kierto ja polulle, joka vei lähelle hiekkarantaa, jossa 18. rasti sijaitsi.

Kuva 7. Rastivälit 14-18.

Rastivälit 18-20

18. rastilta lähdettäessä oli edessä jälleen juomapiste (Kuva 8.). Hiekkaranta oli kuitenkin melko rankkaa juostavaa, joten juomapiste tuli tarpeeseen. Tästä eteenpäin meno oli kohtuullisen helppoa polkujen vuoksi, vaikkakin polut olivat melko pehmeää hiekkaa. Noin sata metriä ennen 19. rastia kuulin edestäpäin kysymyksen, että oliko porukalla rasti 151, joka oli myös minun rastini. Vastauksena kuulin 171, jonka vuoksi luottamus omaan sijaintiin katosi. Toinen kaveri tuli viereen, ja päättelimme, että emme ole vielä ohittaneet rastia. Jatkoimme pienen nyppylän yli, ja rastipiste löytyi pienen jyrkänteen alta.

19. rastipisteeltä nopea suunnan tarkistus, ja polkujuoksu jatkui. Noin puolessa välissä oli siirryttävä polulta metsään, jossa törmäsin myös rastii 171. Juoksua jatkoin eteenpäin kaivaen viimeistä energiageeliä taskusta, jotta energia riittäisi loppuun asti. Ohitseni tässä vaiheessa juoksi 2. osuuden kärki. Leimaus rastilla ja suunnatta muiden perään kohti seuraavaa rastia.

Kuva 8. Rastivälit 18-20.

Rastilta 20 maaliin

Rastilta 20 lähtiessäni tein oletuksen, että loppu olisi yhtä putkea (Kuva 9.), ja seurasin uraa, joka vei kohti kilpailukeskukselta kuuluvaa ääntä. Ura oli melko suora ja hyvä juostava, joten matka taittui pikaisesti ilman ongelmia.

Rastilta 21. lähti ura kohti tietä ja tien vieressä olevaa polkua yli suon. Tähän oli lisätty sepeliä, joten kohdan ylitys tielle oli helppo. Tien toisella puolella oleva suo oli melko peitteinen, mutta ura oli muodostunut leveäksi. Tässä oli helppo juosta kohti ääntä ja viimeistä rastipistettä. Rastilta kaartaessani edessä oli kameramies odottamassa, mutta tämä odottikin sekuntia myöhemmin ohi pyyhältävää kärkijoukkueisiin kuuluvaa juoksijaa, jonka perään kameramies lähtikin. Loppusuoralla pystyin pitämään juoksuvauhdin yllä jopa ylikulkusillalla, joten maaliintulo oli miellyttävää. Kartta toimitsijoille ja vaihtoon. Emitin tarkistuksen jälkeen suoritus osoittautui vielä hyväksytyksi, joten oma osuuteni oli kunnialla suoritettu. Aikaa meni 2.37, joka oli vain reilu 8 minuuttia hitaampi kuin minulle oli arvioitu.

Kuva 9. Rastivälit 20- maali

Loppusanat

Lähtönumeroni oli pieni, mutta lopullinen sijoitukseni osuudella oli 1466. Tästä muut saivat nostaa joukkueen sijoitusta, ja lopulta päädyimme sijalle 892. Joukkueen johdolta tuli kuitenkin lupaus, että ensi vuonna pääsee joukkueeseen, joten suoritus oli heidänkin mielestään riittävä. Tästä kun saisi hieman nopeutta kestävyyttä juoksuun lisää ja suunnistustaitoa hieman paremmaksi, niin puolisen tuntia olisi ollut mahdollista veistää ajasta pois. Tällöin sijoitus osuudella olisi ollut 500 tietämillä. Jo nyt jatkuvalla tasaisella vauhdilla olisi voinut toistakymmentä minuuttia saada ajasta pois. Kävelyt pois, kun ei ole kyse kartanluvusta, ja kartanluvunkin aikana vähintään kävelyä. Tämän kun asettaa tavoitteeksi, niin Lappee-Jukolassa tuodaan joukkueelle sijoitus.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Kohti Jukolaa

Tämän viikon harjoitteet jäivät hieman tavoitteesta. Tarkoituksena oli käydä kaksi lenkkiä, pelaamassa sulkapalloa ja suunnistusharjoitus. Näistä toteutui vain yksi lenkki ja suunnistus. Maanantaina kävin samaisen lenkin kuin viime lauantaina. Aikaa tällä kertaa kului noin 2,5 minuuttia vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla, eli hieman alle 34 minuuttia. Vauhdin lisääntyminen ei kuitenkaan tehnyt lenkkiä raskaammaksi, vaan juoksu oli kohtuullisen helppoa alusta loppuun. Tällä kertaa ei myöskään tullut halua hidastaa vauhtia kävelyksi. Muutamat jyrkemmät kohdat ylämäistä otin hieman kovemmalla vauhdilla, yrityksenä tehdä lenkistä lievästi intervalliharjoitusmainen. Olen nyt huomannut, että lenkkien jälkeen tulee jätettyä venyttelyt vähemmälle, joka puolestaan kipeyttää lihakset. Pitäisi opetella jälleen tekemään venytyksiä useampia kertoja päivässä, myös päivinä, jolloin en ole käynyt lenkillä.

Torstaina oli Kuopion Suunnistajien järjestämät torstairastit Neulamäessä. Reitti A (kuva 1.) oli 5,7 km pitkä ja todella rankka. Korkeusero matalimman (Tervaruukki) ja korkeimman (maali) pisteen välillä 120 metriä. Ratamestari oli tehnyt reitistä myös hieman vaativamman suunnistuksellisesti. Muutamien rastipisteiden välillä ei ollut kovinkaan montaa reittivaihtoehtoa, ja kompassisuunnalla oli mentävä. Tämä näkyi myös ajassa ja kuljetussa reitissä. Suunnistus on erinomainen harrastus tutustua vahvistusharhaan. Sitä katsoo karttaa ja maastoa, ja vakuuttaa itselleen, että tuo kumpare tuossa ja kivi tässä ovat juuri nämä kartalla, niin rasti on juuri tuolla. Kun rastia ei sitten löydykään siitä 10 metrin päästä, kartta on tietenkin väärässä. 5. rastin lähettyvillä luulin olevani jo kartan ulkopuolella, ja 10. rastin lähettyville saapuessani oletin tulleeni hieman liian vasemmalle. 8. rastin läheinen maasto ei näyttänyt lainkaan siltä, mitä kartan mukaan sen olisi pitänyt näyttää. Totuus oli lopulta, että sitä oltiin liian lähellä pururataa. Aikaa reitillä kului 1,5 tuntia.
Kuva 1. Reittini GPS-trackerin perusteella. Kalibrointi hieman sivussa, mutta paras mahdollinen.

Huomenna onkin sitten matka kohti Paimiota ja Jukolan viestiä. Paikka Kuopion Suunnistajien 3. joukkueesta löytyi, ja toiveitakin kuunneltiin antamalla pyynnön mukaisesti aloitusosuus (13,8 km). Toki tämä osuus on yksi vaikeimmista sekä pituuden, että suunnistuksellisuuden osalta, joten halukkaita ei varmaan kovin montaa per joukkue ole. Minulle tuo aloitusosuus on kuitenkin juuri se, mitä haluan. Ainakin tiedän, että pääsen varmasti kisassa juoksemaan, ja mikäli ei loukkaantumista tapahdu, tuon viestin vaihtoon hyväksyttynä suorituksena. Aikaa tosin voi mennä enemmän kuin moni, mukaan lukien minä, toivoisi.

Seuraava päivitys tulee sitten olemaan syväanalyysi Jukolan suorituksesta, kun saavat kartat ja reitit Reittihärveliin laitettua. Aikaisempina vuosina tähän on mennyt parista päivästä vajaaseen viikkoon.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Tauko ja sitten jatkuu

Viimeiseen 12 päivään ei ole tullut kuin kaksi lenkkiä, 11.6 km ja 5.6 km. Tähän väliin mahtuu 10 päivän tauko hammaskirurgisesta toimenpiteestä toipumiseen. Ennen taukoa juostu 11.6 km lenkki, Julkula-Puijonsarvi-Päiväranta-Antikkala-Männistön Teboil-Pesäpallostadioni-Hiihtostadioni-Julkula, sujui aikaan 1h 8min. Kuutisen minuuttia nopeinta aikaa hitaammin, mutta tarkoituksena ei ollutkaan ennätyksiä tehtailla. Hieman tuntui jaloissa vielä, joten aivan ei oltu toivuttu HCR:sta.

Tauko oli puhdasta taukoa juoksusta. Hieman vajan rakentamista ja paljon kalastamista. Välissä pesäpallon katsomista ja iso määrä antibioottia ja riskirajoille saakka Buranaa ja Paracetamolia.

Tänään jatkettiin sitten hienoisessa vesisateessa harjoituskautta. 5.6 kilometrin lenkki ei ollut siitä helpoimmasta päästä, jonka osoitti myös aika 36 minuuttia. Reittiin, joka kulki Julkula-Ylä-Satulanotko-Ala-Satulanotko-Julkulanmäki-Puijonsarvi-Julkula, kuuluu 99 metrin korkeusero 2.8 kilometrin matkalla (Kuva 1). Tässä on myös 77 metrin korkeusero 1.3 kilometrin matkalla ja välissä kaksi, yhteensä pari kymmentä metriä alaspäin vievää, jyrkkää alamäkeä, sekä kolmas, noin 10 metrin pudotus. Rankkaa siis oli. Korkeimman kohdan jälkeen alkoi lähes 2 kilometrin alamäki, joka osittain riittävän loiva, jotta ne toivat lievää palautumista. Juosta jaksoin kuitenkin alusta loppuun, vaikka muutaman kerran olisi halunnut kävelyksi pistää. Lenkki kuitenkin osoitti, että sitä ollaan toivuttu sekä HRC:sta, että leikkauksesta. Eikä antibiootitkaan ole heittäneet elimistöä pahemmin sekaisin.

Kuva 1. Korkeuserokäyrä. Sisältää myös nopeuden (sininen) ja sykkeen (punainen).

Lenkit jatkuvat parin päivän päästä, ja ensi viikolla ehkä yksi sulkapallovuorokin suunnitelmissa. Yksi kovavauhtinen lenkki olisi ehkä suunnitelmissa, todennäköisesti intervallityyppisenä. Tikit suusta otetaan pois keskiviikkona, joka toivottavasti ei aiheuta tarvetta uudelle toipumistauolle. 13.-14.6. juostaan myös Jukolan viesti, johon edelleen toivon pääseväni, vaikkei Kuopion Suunnistajilta ole kuulunut vielä joukkueiden kokoonpanoista.

Hieman lisäanalyysiä HCR:sta. Keksin todennäköisen syyn 17 kilometrin jälkeen tapahtuneelle hiipumiselle, ja syy oli puhtaasti oma yliarviointi energian kestävyydestä paria tuntia ennen lähtöä. Ostaessani palautusjuomia myyntiesittelijä ehdotti myös energiageelien ostamista. Tähän vastasin vain, että en tarvitse, kun suoritus ei tule kestämään yli 2.5 tuntia. Tämän olen huomannut pätevän mm. Jukolan viestissä, mutta matkat ovat huomattavasti puolimaratonia lyhyempiä (vaikkakin rankempia maastoltaan). Uskoisin, että mikäli olisin geelit ostanut ja noin 16 ja 19 kilometrin kohdalla syönyt, olisi loppuaika ollut 15 kilometrin kohdan ennusteen mukainen. Oppia ikä kaikki, ja ensivuonna, mikäli kunto vastaavalla tasolla, tätä virhettä ei tehdä.

maanantai 25. toukokuuta 2015

1. lenkki

Ensimmäinen lenkki pitkän ja rankan, kilpailuvauhtisen juoksun jälkeen on aina mielenkiintoinen. Ensinnäkin on mietittävä milloin tämän lenkin juoksee. Palautumiseni HCR:lta on yleensä kestänyt vajaan viikon, mutta tänä vuonna lievä flunssa kasvatti tuota aikaa muutamalla päivällä. Juoksun aiheuttama rasitus todennäköisesti oli jo aiemmin kuitattu, mutta on turhaa lähteä vajaakuntoisena kokeilemaan. (Tätä varten on kilpailut.) Joten 9 päivää HCR:n jälkeen on aika kokeilla jalkoja.
Toinen mietittävä asia on itse lenkin pituus, ja tarkoitus. Lähteäkö pidemmälle ja aavistuksen rankemmalle >10km lenkille kokeilemaan kuinka kova rasitus on siirtynyt kestävyyskuntoon, vai lähteäkö lyhyelle rauhalliselle lenkille kokeilemaan jalkojen tuntumaa. Päätökseni oli yhdistää nämä kaksi. Lyhyt, mutta rankka lenkki Puijon pururadalla.


Reitti on matkaltaan vain 5,2km, mutta vaativuustasoltaan rankka. Alkumatka (sininen), n. 700m, on alamäkeä. Tällä matkalla korkeuseroa tulee hieman reilu 20m, mutta tämä toimii melko hyvänä lämmittelynä. Tänään onnistuin kuitenkin hieman paremmassa alkuverryttelyssä, sillä GPS ei suostunut löytämään satelliitteja nopeasti. Alamäen jälkeen ollaa koko reitin alimmassa kohdassa. Tästä kohtaan lähtee jatkuva, 1300m pitkä ylämäki (punainen), jossa korkeuseroa kertyy 77m. Tämä tekee keskimäärin lähes 7,5% kaltevuuden. Kaltevuus vaihtelee lievästä todella jyrkkään.
Korkeimman kohdan ylitettyä ei kuitenkaan pääse helpolla, sillä tästä eteenpäin alkaa n.900m alamäki, jossa korkeuseroa tulee 55m. Tässä ei päästä pahemmin palautumaan. Loppumatkakin vaihtelee ylä- ja alamäkien välillä, joka ei toimi kovinkaan palauttavana.

Aikaa lenkkiin meni hieman vajaa 32 minuuttia, joka melko lähellä omaa ennätystä tälle reitille. Ennätyksen haku ei ollut kuitenkaan tarkoituksena; tämä vain sattuu usein olemaan lopputuloksena. Tästä reitistä olen miettinyt, että kun sen alle 30 minuutin juoksen (kohtuu kevyesti), on tasaisella juostu kilpavauhtinen 5km varmasti lähellä 20 minuuttia. Tuntuma juoksusta oli kohtuullisen hyvä. Rankan ylämäen jaksoin juosta ylös asti, eikä alamäkijaksollekaan tarvinnut vauhtia yrittämällä hidastaa. Tekniikka jyrkissä alamäissä on todennäköisesti vielä surkea, ja saattaa olla vain ajan kysymys, että nilkat vammautuvat.

Kuopio on todella huono paikka harrastaa kevyitä lenkkejä, kun korkeuserot joka suuntaan ovat kymmenissä metreissä. Helpoimpia reittejä on kotiovelta yliopiston (Snelmanian) ovelle ja takaisin. Tällä reitillä korkeusero jää alle 30 metriin 11km matkalla kohtuullisin loivin mäin. Yleisin lenkki tulee kuitenkin varmasti olemaan Puijon ympäri, jossa matkaa tulee 12km, ja korkeuseroakin lähes 80m. Ei missään nimessä kevyt lenkki, mutta myötäpäivään juostaessa suurin ylä- ja alamäki tulevat vasta loppupuoliskolla pesäpallostadionilta hiihtostadionin kautta Julkulaan.

Tästä eteenpäin olisi tarkoitus käydä 3-4 kertaa viikossa lenkillä, joista 1-2 olisi pidempiä (>10km) ja yksi olisi kovavauhtinen tai intervallityyppinen. Kesäkuun aikana olisi tehtävä ensimmäinen ylipitkä, >20km, lenkki, ja katsoa kuinka kunto kehittyy.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Aloitus ja HCR analyysi

Road to HCM

Tämän blogin tarkoitus on seurata matkaani kohti Helsinki City Maratonia, joka juostaan 15.8.2015. Tämä maraton tulee olemaan 3. startti, mutta vain kerran, vuoden 2012 HCM, olen juossut maratonin maaliin saakka. Viime vuonna starttasin Tukholman maratonille, mutta terveydellisistä syistä oli juoksu keskeytettävä jo 12 kilometrin kohdalla.

Tavoitteenani maratonille on parantaa edellistä aikaa, 5 tuntia 25 minuuttia, juosten koko matkan alusta loppuun. Tämänhetkisellä kunnolla tuo matka olisi mahdollista suorittaa ehkä 4,5 tunnissa.

Pyrin päivittelemään blogia niin usein kuin on tullut harjoiteltua, mutta vähintään kerran viikossa jos kirjoittelisi.

Helsinki City Run 2015 - Jälkianalyysi

Viime lauantaina, 16.5.2015, juostiin Helsinki City Run -puolimaraton. Osallistumiseni tähän juoksuun oli 6. kerta vuodesta 2010 lähtien, ja 8. virallinen puolimaratonini. Lähtöasetelmat juoksuun vaikuttivat vielä viikkoa aiemmin hyviltä, mutta torstaina, vain kaksi päivää ennen starttia, alkoi tuntua flunssan oireita. Vaikka lievässäkin flunssassa puolimaratonille lähteminen ei ole järkevää, päätin kisaan lähteä.

Ensimmäiset 5 kilometriä

Lähdöryhmässäni pääsin asettumaan hyvin lähelle itse lähtöviivaa, vain alle 5 metrin päähän tästä. Tämä on ollut jokavuotinen tavoitteeni, jotta pääsen alusta lähtien hyvään vauhtiin. Annetaan muiden, nopeampien, ohitella. Päätin myös seurata omaa aikaani kilometrin välein. Ensimmäisen kilometrin jälkeen aikaa olikin kulunut vain 5.18, joka oli mielestäni liian kovavauhtinen, mutta porukassa juostessa vauhti tahtoo kasvaa lähes automaattisesti. Mutta jo seuraaville kilometreille kilometriaika oli pudonnut reiluun 5.30. Ensimmäinen 5 kilometriä meni aikaan 27.50, joka ennusti 1.51.20 loppuaikaa. Olo pienistä sadekuuroista huolimatta oli hyvä.

Keskimmäiset kymmenen kilometriä

Noin 8 kilometrin, ja toisen juottopaikan, jälkeen tuli perinteinen ongelma, vessahätä. Mietin tässä kohtaa juostessani, että 11 kilometrin jälkeen olisi hyvä paikka hypätä metsän uumeniin helpottamaan oloa, mutta sinne päästyäni ajatukset olivat jo pitkällä edessäpäin: kyllä sitä noin tunnin vielä jaksaa. Noin puolimatkassa, 10 kilometrin kohdalla, aikaa oli kulunut 55.56, eli edellinen 5 kilometriä aikaan 28.06. Hyvässä vaudissa siis oltiin, loppuaikaennuste ei ollut montaa sekuntia muuttunut. Kilometrin välein tarkistetut ajat eivät vaihdelleet paljoa.
14 kilometrin kohdalla oli taas juottopaikka, joka tuli pienoisena yllätyksenä, sillä aiemmin tämä kohta on ollut 13 kilometrin paalu. Valitettavasti tuolla kohdalla ei ollut WC-tiloja, joten oli kestettävä vielä ainakin 17-18 kilometrin kohdalle.
15 kilometrin kohdalla vauhti oli edelleen hyvää. Aikaa oli mennyt 1.23.38, eli edellinen 5 kilometriä ajassa 27.43. Siis nopeammin kuin edellinen. Loppuaika edelleen ennusti n. 1.50. Ennen tätä olin jo tiedostanut, että vauhtini tuntui melko kovalta, vaikka edelleen kilometriajat pysyivät kohtuullisen vakioina, ja ohittajia riitti. Mutta sain myös monia selkiä kiinni. Hieman yritin hidastaa, mutta virta vie mennessään.

Viimeiset 6 kilometriä ja maali

Juoksunopeus pysyi suurinpiirtein vakiona aina 17 kilometriin saakka, mutta noin puoli kilometriä tämän paalun jälkeen iski täydellinen stoppi. Oli kuin joku olisi vetänyt selästä taaksepäin, ja oli tehtävä todella töitä eteenpäin pääsemiseksi. Tässä vaiheessa myös toinen perinteinen ongelma nosti päätänsä: nälkä. Joka vuosi suurin piirtein samoilla kohdilla on alkanut tulla nälkä. Ensimmäisen vuoden jälkeen olen kuitenkin tiennyt, että seuraavalla juottopisteellä tarjoillaan myös banaania. Mutta vuoden 2012 jälkeen olen ollut hieman varovaisempi näiden suhteen, sillä luulin silloin saaneeni lievän ruokamyrkytyksen noista. Juottopisteelle päästyäni nappasin juomat ja yhden banaaninpalan, joka auttoi hieman nälkään. 18 kilometrin kohdalla oli aikaa 2 tunnin alitukseen enää 18 minuuttia, joten en enää pitänyt alitusta kovinkaan todennäköisenä. Aikaennuste tässä oli kuitenkin vielä alle 2 tuntia. Tein tässä myös päätöksen, että en enää tarkista kilometripaaluilla aikaa, ja juoksen vain loppuun ajasta välittämättä. Keskuspuiston polut tuntuivat raskailta ja vauhti hiljaiselta. 20 kilometrin kohtaan tultiin, ja vastaan tuli enemmän porukkaa kuin myötävirrassa oli. Viimeinen lähtöryhmä saapunut 7 kilometriin. Aikaa tähän mennessä oli mennyt 1.52.45, eli edelliset 5 kilometriä aikaan 29.07. Reilusti yli minuutin aiempia hitaampi. Viimeinen kilometri, ja viimeiset tuskaiset mäet. Paikkoja pakotti, mutta tässä vaiheessa ei enää kävellä. Maraton portista sisään ja loppusuora häämöttää. Yritän hieman loppukiriä, mutta jaloissa ei ole enää mitään jäljellä. Maali. Kello ja gps pysähdyksiin ja loppuajan tarkistus. Kello näyttää aikaa 1.59.39. En muista onko tämä ennätys vai jäinkö vain parilla sekunnilla tästä. Ei väliä. Juostu on loppuun saakka, ja aika on edellistä kahta vuotta 20 minuuttia nopeampi. Myöhempi, virallisen ajan tarkistus osoittaa vauhdin olleen 3 sekuntia nopeampi, ja ennätys tuli rikottua 13 sekunnilla. Mitali kaulaan, pikainen juoma ja vessaan. Stadionin ulkopuolella tarjoilut mukaan ja vaatteiden vaihdolle. Ennen lähtöä ostetut palautusjuomat jääneet hotellille. Vielä 1,5km kävely hotellille.

Jälkihoito

Hotellille kävellessäni äitini tuli vastaan ja kertoi, etten näytä ehkä kaikkein parhaimmaltani. Huulet sinertää ja olo ei ole kaikkein paras. Ennen hotelliin menoa kauppaan ja sipsi- sekä karkkihyllylle. Limpparihyllystä 6-pack cokista mukaan. Kassalta ulos ja sipsit auki. Ai, että tuntuu hyvältä. Ilmeisesti ainakin suolatasapaino oli hieman heikentynyt. Sauna tuntuu oikein mukavalta, mutta kuulen, että 20 kilometrin kohdalla oli taas jouduttu elvyttämään juoksijaa. Tällä kertaa noin itseni ikäistä mieshenkilöä. Illalla sitten jatketaan palautusta hotellihuoneessa karkkipussien tyhjennyksellä. Ei ehkä parasta mahdollista palautusruokaa, mutta nopeaa energiaa. Vielä pikainen visiitti kauppaan ja kolmioleipä mukaan. Yö sujui perinteisen huonosti, kun hyvää asentoa ei löydy millään, ja jalat tuntuvat haluavan jatkaa matkaa.

Tässä oli aloitukseni tälle blogille ja analyysini juoksusta. Toivottavasti muutaman päivän kuluttua flunssainen olo on parantunut, jalat vertyneet ja pääsen jatkamaan harjoittelua maratonille. Tässä välissä on vielä ainakin Jukolan viesti, minne toivon, ja minne minulle on luvattu, pääseväni. Mahdollisesti on ostettava ainakin juomareppu, todennäköisesti Camelbak Octane LR, pidempiä juoksulenkkejä varten, joita ei juomatta läpi mennä.