Kerrankin suunnitelmat toteutuivat. Tarkoituksena oli käydä kaksi kertaa lenkillä ennen Kuopio Hard Run:a, ja onnistuin. Maanantaina tuli tehtyä 5,3 kilometrin kohtuullisen rauhallinen lenkki. Aikaa matkaan meni 32 minuuttia ja lenkki oli kaikin puolin helppo, vaikka reitti oli Ahopuronrinteen kautta Julkulanmäen ympäri. Toinen lenkki, 5,2 kilometriä aikaan 28 minuuttia oli tarkoituksellisesti erittäin rauhallinen, jotta tämä toimisi valmistavana lenkkinä lauantain kisalle, mutta ei aiheuttaisi liiallista rasitusta. Maantiejuoksuna, sekä tasaisemmalla reitillä aikaa menee joka kerta muutaman minuutin pururatalenkkiä nopeammin.
Lauantaina keli oli mitä mainioin kisaa varten. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja lämpöä oli hieman vajaa 10 astetta. Lähtöpaikalla, Savilahden rannalla, tuuli ilkeästi järveltä päin, mutta tämä oli vain lähdön ongelma. Osallistujia tähän ensimmäiseen Kuopio Hard Run:n oli noin 70. Hieman lämpöä koneeseen ja tuuli ei haitannut lainkaan. Reitin alkuosa oli kampusalueella parkkipaikkojen läpi kohti Neulamäkeä kiertävälle pururadalle. Ensimmäiset kolmisen kilometriä sisälsi vain vähän korkeuseroja, joten tästä sai hyvän jatkon alkuveryttelylle. 3 kilometrin kohdalla aikaa oli mennyt hieman alle 18 minuuttia, joten vauhti oli tässä vaiheessa tavoitetta huomattavasti kovempi. Tässä kohtaan oli myös ensimmäiset hieman kovemmat mäet, jotka menivät oikein hyvin. Jaksoin juosta nämä kevyesti ylös ilman ylimääräistä rasitusta. Pururadalta palattiin Neulaniemeen vievälle tielle, jota seurattiin lähes Neulaniemeen saakka. Tieltä kääntymisen jälkeen oli 5 kilometrin kohta, ja ensimmäinen juomapaikka. Olin ottanut mukaan 4 energiageeliä, joista ensimmäisen otin tässä kohtaan. Aikaa 5 kilometriin meni hieman yli 28 minuuttia.
Hiekkatie, joka vei lopulta Tervaruukille, oli kohtuullisen helppojuoksuista muutamine mäkineen. Koska kyseessä oli autotie, muutamia autoja meni ohi ja tuli vastaan, mutta nämä eivät aiheuttaneet ongelmia. Matka jatkui Tervaruukille, josta siirryttiin takaisin pururadalle. Hieman Tervaruukin jälkeen oli 14 kilometrin kääntöpaikka. Hieman tämän kääntöpaikan jälkeen oli pysähdyttävä ja siirryttävä pusikon puolelle, jonka jälkeen matka jatkui mukavemmin. Tämän jälkeen tuli ensimmäinen pidempi ylämäki, joka jatkui aina lähes Vuorilammelle saakka. Vuorilammen vieressä reitti oli lähes kilometrin ajan käytännössä tasainen. Tässä vaiheessa myös kisan kärki tuli vastaan. Itse olin saapumassa 10 kilometrin kohdalle, ja kärki oli ohittanut 15 kilometriä. 10 kilometrin juomapaikalla toinen energiageeli ja hieman juotavaa. Aikaa oli kulunut hieman yli 58 minuuttia, eli vauhti oli aavistuksen hidastunut. Kysyin juomapaikalla, että milloin oli edellinen juoksija mennyt tästä ohi. Vastaus oli noin 5 minuuttia. Matka jatkui kohti Pilpan majaa ylämäkeen. Noin kilometriä ennen majaa alkoi alamäki, joka kesti aina majalle asti. Viimeisessä mutkassa tuli vastaan reittiohjaaja pyörällä, joka kääntyi takaisin näyttämään minulle suunnan. Ja matka jatkui hiekkatietä kohti Kolmisoppea.
Kolmisopessa oli portti, jota Pilpan majan omistaja ei ollut suostunut avaamaan, joten tieltä oli siirryttävä maastoon noin kymmenen metrin ajaksi. Että kiitokset tälle herrasmiehelle tästä. Kolmisopen päässä oli käännös jyrkkään ylämäki kohti pururataa ja reitin pahimpia mäkiosuuksia. Viime talven hiihdot valmistivat näihin, eikä ne tulleet yllätyksenä. Pururataa pitkin kohti 15 kilometrin viimeistä juomapaikkaa. Juomapaikalla kolmas geeli ja pari lasillista mehua. Keräysryhmä sai tässä vaiheessa minut kiinni. Aikaa 15 kilometriin meni hieman reilu 1:28, eli edellinen 5 kilometriä oli mennyt tasaista vauhtia. Vuorilammen jälkeen alkoi pitkä alamäki aina Tervaruukille saakka. Keräysryhmä juoksi samaa matkaa kanssani, joten matka alkoi sujua oikein rattoisasti jutellen. Tervaruukin jälkeen alkoi taas ylämäki kohti Neulalampea. Neulalammen jälkeen oli ehkä koko reitin ilkein ylämäki. Erittäin jyrkkä, mutta sentään lyhyt. Hauskempaa oli talvella mennä tämä mäki toiseen suuntaan. Mäen jälkeen saavuttiin 20 kilometriin, jossa aikaa mennyt hieman reilu 1:59. Eli aavistuksen hitaampi 5 kilometriä. Viimeinen energiageeli naamaan, ja kohti maalia. Loppumatka oli sama reitti, kuin alun 3 kilometriä. Hieman tuntui pahemmalta reitti nyt, kuin 2 tuntia aikaisemmin. Loppusuoralla oli pakko ottaa loppukiri, ja maalin jälkeen aikaa oli mennyt 2:18:10. Vaikka järjestäjät olivat puheidensa mukaan jo kaivanneet minua, oli aika lähes parikymmentä minuuttia tavoitetta nopeampi. Toiseksi viimeinen oman sarjani juoksija oli saapunut maaliin hieman reilu puoli tuntia aiemmin. Nyt hieman kuivaa vaatetta päälle ja kotia kohti suihkuun, sekä lepäämään.
Iltapäivästä oli sitten se toinen kisa, RYUL:n avoimet maastojuoksumestaruuskisat Rauhalahdessa. Ajatus oli mennä tähän sekä kokeillakseni, että pystynkö tähän, ja saadakseni kylpylälipun, joka oli luvattu kaikille tuplajuoksijoille. Ongelmana odotellessa lähtöä oli, että kuinka verrytellä tähän juoksuun. Tulisiko tehdä lämmittelylenkkiä, kuten tilanne olisi, jos olisin juossut vain tämän kisan, vai venytellä jalkojen kipuja pois? Päädyin tekemään lähinnä venytystä, mutta myös kevyttä juoksua. Lähtö oli 17.30 ja järjestäjät ilmoittivat palkintojenjaon alkavan 18.30. Ajatukset olivat, että ei taida olla tämä kaveri vielä maalissa tuolloin.
Reitti kiersi kaksi kertaa 4 kilometrin matkan Rauhalahden leirintäalueen läpi pururadalle, siellä lenkki ja takaisin. Alkumatkasta oli todella jyrkkä alamäki Hotellilta teatterille. Otin tarkoituksella alun erittäin rauhallisesti, ja muut menivät välittömästi kauas edelle. Leirintäalueen läpi menevä polku oli kohtuullisen tasainen, kunnes noustiin mäki mökkien ohi kohti pururataa, jossa jälleen jyrkkä alamäki. Pururataa kierrettiin pienen sillan yli kiertolenkille, joka hyvin mäkinen. Ylös, alas ja taas ylös. Paluumatkalla kärki tuli vastaan noin 3 kilometrin kohdalla. Ajattelin, että tässä vaiheessa vastaantulevat eivät ohita kierroksella. Ensimmäinen kierros meni hieman reiluun 25 minuuttiin, eli tavoiteajasta yli 5 minuuttia edellä. Toisella kierroksella kärki tuli vastaan leirintäalueella, ja toiseksi viimeinenkin jo ennen pururadalle pääsyä. Pururadalla tuli kokeiltua muutaman metrin kävelyä ylämäessä, mutta olo oli niin hyvä, että miksi ei vain juostaisi. Ylämäen päällä taas puskan puolelle ja matka jatkuu. noin 5,5 kilometrissä tuli reitin merkkaaja vastaan pyörällä. Tämä jatkoi matkaansa tullen uudelleen vastaan noin 6 kilometrin kohdalla, josta eteenpäin tämä pyöräili samaa matkaa kanssani jutellen. Loppusuoralla oli taas otettava loppukiri, ja loppuaika osoitti 52:49, eli yli 7 minuuttia nopeammin kuin minimitavoiteaika. Eroa toiseksiviimeiseen kertyi 16 minuuttia. Neljä vuotta aiemmin eroa oli 11 minuuttia. Sitten palkintojen jakoon, josta yllätykseksi tuli kaksi kylpylälippua vuoden käyttöajalla. Tuplajuoksijoita oli 7, kun koko kisaan osallistui 27.
Ilta ja yö menivät perinteisesti pidemmän juoksun ongelmissa. Jaloissa tuntui, eikä hyvää asentoa tahtonut löytyä. Nyt näin pari päivää kisan jälkeen jalat alkaa olla jo paremmat, vaikka työ, jossa on kylmää ja joutuu seisomaan paljon, ei hirveästi auta palautumaan. Myös yläselkä meni hieman jumiin juoksun seurauksena. Huomenna, keskiviikkona, olisi tarkoitus käydä kokeilemassa kevyt 5 kilometriä, olisiko jalat palautuneet. Jatkosuunnitelmiin kuuluu mm. 17.10. järjestettävän Tahko Vuorijuoksun puolimaraton. Tämä tulisi olemaan ensimmäinen varsinainen polkujuoksu, johon osallistuisin. Reitti kuitenkin kauhistuttaa, kun 10 kilometrin kohdalla ollaan Tahko lähes huipulla, josta lähetään alas reitin alimpaan pisteeseen, ja 12 kilometrin kohdalla ollaan taas huipulla. Katsotaan miten käy. Tämän jälkeen seuraava olisi mahdollisesti Itsenäisyyspäivän maratonin puolikas Väinölänniemellä. Neljä kertaa edestakaisin kohti Haapaniemeä.
maanantai 28. syyskuuta 2015
sunnuntai 20. syyskuuta 2015
Palautuminen maratonilta
Nyt on mennyt reilu kuukausi maratonista, ja voi sanoa, että on palautunut täysin maratonista. Vaikka takana on vasta muutamia lenkkejä, joista yksi oli kilpailu, on tunne sellainen, että on palautunut. Ensimmäinen lenkki tuli vedettyä hieman vajaa 3 viikkoa maratonin jälkeen. Syitä näin pitkään väliin on pari: heikko ensimmäinen viikko palautumisen osalta, ja flunssa, joka iski toisella viikolla. Kolmannen viikon puolessa välissä oli tunne kuitenkin sellainen, että on pakko päästä lenkille. Tarkoituksena oli vetäistä kevyt 5 kilometriä, mutta lenkki lähti jo alussa lapasesta. Lopputulos oli uusi reittiennätys, 27:05. Ja olokin oli mitä parhain, eli missään vaiheessa ei vauhti tuntunut pahalta. Vauhti vain aiheutti sen, että muutaman päivän oltiin hieman kipeämmillä jaloilla seisomatyössä.
Toista lenkkiä sai odottaa taas viikon. Tällä kertaa päätin kiertää Julkulanmäen ympäri 5 kilometriä. Ja kuten edelliselläkin lenkillä, lenkki lähti hieman lapasesta tuoden uuden reittiennätyksen 31:20. Toisin kuin ensimmäisen lenkin jälkeen, jalat eivät pahemmin kipeytyneet. Voisikohan juoksualustalla olla jotain tekemistä asian kanssa, kun ensimmäinen lenkki oli asfalttia ja tämä oli pururadalla.
Kolmas lenkki oli sitten toisinto toisesta, mutta pari minuuttia rauhallisemmalla ajalla, koska olin päättänyt osallistua Puijon Puserruskseen. Tätä varten oli otettava rauhallisesti, ettei kisa mene pilalle. Puijon Puserrus oli sitten mielenkiintoinen kisa: 2,5 kilometriä, korkeusero lähdön ja maalin välillä 127 metriä. Tosin ensimmäinen kilometri oli alamäkeä, joka nosti korkeuseron 166 metriin. Tämä oli sitten kivuttava noin 1,5 kilometrin matkalla. Alku meni todella vauhdikkaasti, ja tuli mahdollisesti rikottua oma tonnin ennätys, joka on 3:42. Kipuaminen oli sitten oma urakkansa, ja kello osoitti maalissa aikaa 13:39. Kuitenkin oman sarjani 3. tällä ajalla. Kisa herätti myös ajatuksen juosta tuo mäki useamminkin ylös anaerobisena harjoitteena. Ja ensi vuonna vähintään minuutin parannus aikaan (sekä enemmän porukkaa selän taakse).
Jatkosuunnitelmat ovat kohtuullisen selvät. Tulevalla viikolla iltavuoroista huolimatta olisi käytävä pari kertaa rauhallisella lenkillä, ja lauantaina jälleen kunnon koitos, Kuopio Hard Run. Tämä on Neulamäen ympäri hevosenkengän muodossa juostava 23 kilometrin kisa. Rataprofiili on melko mielenkiintoinen (perustuen hiihtolenkkeihin tuolla). Samana päivänä olisi myös Raittiuden Ystävien Urheiluliiton (RYUL) maastojuoksun avoimet mestaruuskisat. Kysyin tästä Hard Run:n isältä, ja tämä ilmoitti, että se, joka juoksee molemmat kisat, saa lipun Rauhalahden kylpylään. Saa nähdä, että yllytetäänkö tässä taas hullua. 6 tuntia starttien välillä. Hard Run:lla uskon juoksevani tuon matkan noin 2,5 tuntiin, joten 3,5 tuntia lepoa. Onneksi RYUL:n kisoihin on ilmoittautuminen vasta paikanpäällä.
Toista lenkkiä sai odottaa taas viikon. Tällä kertaa päätin kiertää Julkulanmäen ympäri 5 kilometriä. Ja kuten edelliselläkin lenkillä, lenkki lähti hieman lapasesta tuoden uuden reittiennätyksen 31:20. Toisin kuin ensimmäisen lenkin jälkeen, jalat eivät pahemmin kipeytyneet. Voisikohan juoksualustalla olla jotain tekemistä asian kanssa, kun ensimmäinen lenkki oli asfalttia ja tämä oli pururadalla.
Kolmas lenkki oli sitten toisinto toisesta, mutta pari minuuttia rauhallisemmalla ajalla, koska olin päättänyt osallistua Puijon Puserruskseen. Tätä varten oli otettava rauhallisesti, ettei kisa mene pilalle. Puijon Puserrus oli sitten mielenkiintoinen kisa: 2,5 kilometriä, korkeusero lähdön ja maalin välillä 127 metriä. Tosin ensimmäinen kilometri oli alamäkeä, joka nosti korkeuseron 166 metriin. Tämä oli sitten kivuttava noin 1,5 kilometrin matkalla. Alku meni todella vauhdikkaasti, ja tuli mahdollisesti rikottua oma tonnin ennätys, joka on 3:42. Kipuaminen oli sitten oma urakkansa, ja kello osoitti maalissa aikaa 13:39. Kuitenkin oman sarjani 3. tällä ajalla. Kisa herätti myös ajatuksen juosta tuo mäki useamminkin ylös anaerobisena harjoitteena. Ja ensi vuonna vähintään minuutin parannus aikaan (sekä enemmän porukkaa selän taakse).
Jatkosuunnitelmat ovat kohtuullisen selvät. Tulevalla viikolla iltavuoroista huolimatta olisi käytävä pari kertaa rauhallisella lenkillä, ja lauantaina jälleen kunnon koitos, Kuopio Hard Run. Tämä on Neulamäen ympäri hevosenkengän muodossa juostava 23 kilometrin kisa. Rataprofiili on melko mielenkiintoinen (perustuen hiihtolenkkeihin tuolla). Samana päivänä olisi myös Raittiuden Ystävien Urheiluliiton (RYUL) maastojuoksun avoimet mestaruuskisat. Kysyin tästä Hard Run:n isältä, ja tämä ilmoitti, että se, joka juoksee molemmat kisat, saa lipun Rauhalahden kylpylään. Saa nähdä, että yllytetäänkö tässä taas hullua. 6 tuntia starttien välillä. Hard Run:lla uskon juoksevani tuon matkan noin 2,5 tuntiin, joten 3,5 tuntia lepoa. Onneksi RYUL:n kisoihin on ilmoittautuminen vasta paikanpäällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)