Edellisen päivityksen jälkeen, reilu kaksi viikkoa sitten, ei ole tullut juostua kuin kolmesti, ja kerran käytyä pelaamassa sulkapalloa. Pituutta kahdelle noista lenkeistä kuitenkin tuli kiitettävästi. Ensimmäinen lenkki oli juhannuksen jälkeinen sunnuntai, eli hieman yli viikko Jukolan jälkeen. Kierrettyä tuli Vimpelin Sääksjärvellä olevien Vapon turvesoiden teitä 12 kilometrin edestä. Pitkiä suoria, tummia turvealueita ja porottava aurinko. Mitä muuta sitä lenkiltä kaipaakaan? Tuli samalla testattua uusi juomareppu. Kokeilin juosta vain noin 0,5 litran kanssa, joka osoittautui liian pieneksi määräksi, että vesi pysyisi viileänä. Noin 9 kilometrin kohdalla vesi oli jo todella lämmintä, ja otti makua muovista. Hieman vesi kuitenkin auttoi, ja lenkin lopussa aika näytti 1:10. Melko hyvä aika rankan Jukola-suorituksen jälkeen. Aivan liikkumattomana ei tuota viikkoa kuitenkaan tullut oltua, kun oli käytävä kalassa Savojoen varrella. Tässä sai rämmittyä kilometritolkulla kalatarvikkeet mukana. Hieman tuo avitti palautumista, ja osittain toimi hyvänä harjoituksena.
Juhannuksen jälkeisellä viikolla tuli sitten kolme harjoitetta. Torstaina kävin pelaamassa sulkapalloa 1:40 verran. Tämä on kohtuullisen hyvää nopeusharjoitusta, joskin matkat ovat lyhyitä ja tempovia. Lähinnä hauskanpitoahan tuo on todellisen harjoittelun sijaan.
Seuraavana päivänä, perjantaina, kävin kiertämässä Puijolla 5 kilometrin lenkin. Aika oli taas astetta aiempia nopeampi, 31.30, vaikkei tarkoitus taaskaan tuo ollut. Mutta lenkki tuntui kohtuullisen hyvältä, vaikkakin edellisenä päivänä kokonaan ajeltu pää aiheutti vaivaa kylmyyden vuoksi. Lämpöä oli 15 astetta, mutta tottumattomuus aiheutti pientä kylmänkipua niskassa.
Viimeisimpänä lenkkinä juoksin sunnuntaina harjoituskauden, ja lähes kolmeen vuoteen ensimmäisen pitkän lenkin, poislukien kisat. Matkaa kertyi 16,1 kilometria, kun reitti vei Julkula-Puijonsarvi-Päiväranta-Rahusenkangas-Saarijärvi-Pesisstadioni-Yliopisto-Niuvanniemi-Julkula kautta. Lenkille otin juomarepun täydeltä vettä, 2 litraa, ja muutaman jään veden sekaan. Lisäksi kaksi energiageeliä toivat lisäenergiaa. Näistä ensimmäisen olin päättänyt syödä noin 5 kilometrin kohdalla, eli VIP JuiceMaker:n tehtaan luona. Toisen geelin otin Savilahden kulmalla noin 11 kilometrin kohdalla. Näiden ja tiheän juomisen avulla lenkki meni hyvin kuumuudesta huolimatta. Aikaa lenkkiin kului 1:39. Lenkin jälkeen jalat eivät tuntuneet liian pahoilta. Oikea takareisi kipeytyy joka kerta hieman pidemmällä lenkillä, erityisesti kovalla alustalla juostessa. Tiedä sitten, että mikä tähän on syynä. Ehkä vain vieläkin tottumattomuus.
Jatkossa olisi tarkoitus juosta kerran viikkoon pidempi noin 15-16 kilometrin lenkki. Olisi myös mukava löytää jokin puolimaraton kisa, jotta voisi kokeilla kisavauhtia. Kisassa on myös helpompi juosta vauhdikkaammin muiden kilpailijoiden sekä huollon vuoksi. Prismalta tuli tilattua 40 kappaleen tukkupakkaus Dexal:n energiageelejä. Jos näillä harjoitteluun saisi hieman enemmän energiaa. Tarkoitus olisi käyttää näitä yli 10 kilometrin lenkeillä. Lisätarkoituksena on myös totuttaa keho näihin, jotta uskaltaa itse maratonille ottaa muutamia kappaleita nautittavaksi. Ehkä 5 kilometrin välein voisi olla sopiva, mutta ongelmaksi tällöin muodostuu tuon määrän, 8-9, mukana kuljettaminen. No, nämä ovat vain logistisia ongelmia.
Seuraavaan kertaan!
tiistai 30. kesäkuuta 2015
tiistai 16. kesäkuuta 2015
Louna-Jukola
Tarkoitukseni oli tehdä syväanalyysi Louna-Jukolan suorituksestani perustuen GPS-trackerin dataan, mutta kävikin niin, että trackeri oli sammunut jossain vaiheessa, todennäköisesti heti alussa, eikä suoritus tallentunut. Tämän seurauksena analyysi tehdäänkin vanhanajan metodilla, eli muistin perusteella. Reittihärveliin oli tullutkin jo kaikkien kartat, joten pääsin piirtämään reittini. Reitti (kuva 1) on suurinpiirtein se, jonka juoksin, joskin muutamat kohdat ovat valistuneita arvauksia. Yksityiskohtaisemmat palat reitistä valitsin sopivankokoisina paloina. Paloihin jouduin piirtämään kielletyt alueet sekä juomapisteet niiltä osin, kuin ne ovat merkityksellisiä reitin kannalta.
![]() |
| Kuva 1. Yleiskuva kartasta ja reitistä. |
Lähtö
Kuten aina, lähtö on aina jännittävä tapahtuma. Mutta tänä vuonna se oli osaltani jopa pelottava. Ensinnäkin lähtönumero, 587, oli monta sataa pienempi kuin koskaan aiemmin, ja prosentuaalisesti ero oli vieläkin suurempi, kun joukkueita lähti matkaan ennätysmäärä, noin 1750. Koskaan aiemmin ei ole takanani ollut toista tuhatta suunnistajaa pyrkimässä mahdollisimman nopeasti metsän uumeniin. Toisen pelonaiheen aiheutti lähtösuoran suunnittelu. Vajaa 200 metriä lähtöviivan jälkeen oli pullonkaula, jossa valittavana oli joko sillan ylitys tai ohitus. Tilaa ei ollut kummassakaan vaihtoehdossa paljoa, ja sillan ylitys olisi ollut rasittava vaihtoehto sen jyrkkyyden vuoksi. Päätökseni oli pyrkiä ohittamaan silta, ellei välttämättömyys osoittautuisi toiseksi.
Lähtölaukauksen kajahdettua koko 1700-päinen suunnistajajoukko lähti matkaan, ja joukon mukana oli pysyttävä henkensä kaupalla. Edessäni kaatui muutamia, mutta onnistuin väistelemään nämä, vaikka takaa tuli tönimistä. Sillan onnistuin ohittamaan, ja hetkeä myöhemmin oli ohittaneita riittävästi, että tilaa alkoi löytymään. Metsään pääsin siis vahingoittumattomana. Kuopion Suunnistajien 2. joukkueen aloittajalla ei ollut käynyt aivan yhtä hyvä tuuri, vaan ei ollut pystynyt ohittamaan kaatunutta kaatuen itse. Tilanteessa oli kompassi mennyt säpäleiksi, ja kämmeneen tullut paha haava. Tämä ei tosin ollut haitannut kovinkaan paljon, vaan hän oli suunnistanut kompassitta koko osuuden, tullen vaihtoon ainoastaan 9 minuuttia hitaammin kuin arvio oli.
Lähtölaukauksen kajahdettua koko 1700-päinen suunnistajajoukko lähti matkaan, ja joukon mukana oli pysyttävä henkensä kaupalla. Edessäni kaatui muutamia, mutta onnistuin väistelemään nämä, vaikka takaa tuli tönimistä. Sillan onnistuin ohittamaan, ja hetkeä myöhemmin oli ohittaneita riittävästi, että tilaa alkoi löytymään. Metsään pääsin siis vahingoittumattomana. Kuopion Suunnistajien 2. joukkueen aloittajalla ei ollut käynyt aivan yhtä hyvä tuuri, vaan ei ollut pystynyt ohittamaan kaatunutta kaatuen itse. Tilanteessa oli kompassi mennyt säpäleiksi, ja kämmeneen tullut paha haava. Tämä ei tosin ollut haitannut kovinkaan paljon, vaan hän oli suunnistanut kompassitta koko osuuden, tullen vaihtoon ainoastaan 9 minuuttia hitaammin kuin arvio oli.
K-pisteeltä 1. rastille
K-pisteeltä ensimmäiselle rastille matka oli perinteisesti melko pitkä. Porukka on saatava hajaantumaan hieman, ettei ruuhkaa muodostuisi. Ainakin tämä on minun näkemykseni tästä. Rastivälin reitti (kuva 2.) pohjautuu osin arvioon, ja osin todelliseen reittiin. Porukassa juostessa ei tule aina tarkasti katsottua karttaa. Kompassillakin vain katsotaan suurinpiirtein suunta. Rastivälillä oli muutama tarkistuspiste, jonka perusteella pystyi arvioimaan reitinvalintaa. Ensimmäinen piste oli pienen tien jälkeen tuleva kiemurteleva, todennäköisesti motocrossrata. Tänne saakka juostiin käytännössä pää kolmantena jalkana välittämättä suunnasta, poislukien suurinpiirteinen suunta. Motocrossradan jälkeen aukon kautta suolle, ja tarkistus, että edessä oleva mäki kannatti kiertää vasemman kautta. Toinen tarkistuspiste oli vastaantuleva voimalinja, jonka jälkeen piti alkaa keskittymään rastin löytämiseen. Voimalinjan alitin kahden mäen välistä ja nousin kalliolle. En kalliolla osannut aivan varmasti sanoa missä kohtaa olin, joten yritin suunnata kartan voimalinjalta näkyvän tornin mukaan. Noin minuutin etsinnän jälkeen lähellä näkyi rastimaista toimintaa, joten suuntasin sinne löytäen rastin. Välillä meni aikaa 22 minuuttia.
![]() |
| Kuva 2. K-pisteeltä 1. rastille. |
Rastit 1-4
Ensimmäiseltä rastilta päästyäni reitti (kuva 3.) kulki kohti 2. rastia, mutta reitinvalintani lähti hieman liian vasemmalle kohti väärää hajontaa. Juoksuni kuitenkin pysäytti mäen alla näkyvä polku, sekä vieressä ollut jyrkänne, joten paikanmääritys oli melko helppoa. Muutamat suunnistajat jatkoivat polulle, ja kääntyivät kohti rastia, mutta itse päätin pysyä mäen päällä seuraten polkua sieltä. Matkan varrelle osui toisen hajonnan rastipiste, jonka tarkistin, ja jatkoin matkaa. Harjannetta juostessa oli oma rastipiste kohtuullisen helppo löytää.
Kolmannelle rastille lähtö oli helppo valinta. Mäki alas ja polkua pitkin tielle. Tiellä katsoin muutamien muiden kiertävän kulkusuunnassa oikealta polulle, joten päätin tätä reittiä seurata. Kartan mukaan polussa oli selkeä kohta, josta pystyisi ottamaan suunnan ja siirtymään metsään. Suunnitelmani toteutin, ja rastipiste löytyi ilman mitään vaikeuksia.
Kolmannelta rastilta lähdettäessä oli tiedossa juomapiste, sekä viitoitus pellon yli. Juomapisteellä juotuani jatkoin pellon yli, ja matkalla tarkistin suunnan. Huomasin myös, että ratamestari oli tehnyt mukavat, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä mäki ylös korkeimmalle kohdalle, ja jatkaa matkaa alas rastille. Ylös kivutessani suuntani oli hieman vasemmalle, joten muiden perässä päädyin väärälle hajonnalle. Pikaisen kymyksen jälkeen suunta selkeni, ja nopeasti omalle rastille.
![]() |
| Kuva 3. Rastivälit 1-4. |
Rastit 4-10
Reitinvalinta (kuva 4.) rastilta 4 kohti 5. rastia oli melko yksinkertainen. Edessä oli noustava jyrkänne, joten tämän yli oli turha edes yrittää. Siispä ryhmä suunnistajia minä mukaanlukien valitsimme vasemmalta kiertävän reitin. Reitinvalintaa toki auttoi sinne suuntaava ura. Jyrkänteiden ohi päästyämme seurasimme kuviorajaa kohti rastia. Hieman korkeammalle päästyämme näimme joidenkin ottaneen keskemmältä vievän reitin, ja porukkaa hyppi jyrkänteeltä alas. Viidennelle rastille matkattaessa oli kallio kohtuullisen tasainen, ja vauhtia pystyi siinä määrin kuin jaksoi pitämään yllä. Reitti kuitenkin vei hieman liian vasemmalle ja jouduimme tulemaan yhden jyrkänne ryppään ylitse. Vasemmalla näkyi toisen hajonnan rasti, mutta käännyimme oikealle kohti omaa rastia.
Viidenneltä lähdettäessä ihmettelin, kun muut ryhmästä lähtivät vasemmalle kohti suota, kun itse katsoin, että suoraan pääsisi kallioita pitkin. Valitsin tämän vaihtoehdon, ja se osoittautui melko nopeaksi. Pikainen tarkistus kartasta, että mihin suuntaan, leimaus ja kohti seiskaa.
6-7 väli osoittautui myös melko yksinkertaiseksi, ja uria oli helppo seurata suoraan rastille. Jälleen pikainen vilkaisu karttaan, että mihin suuntaan, leimaus ja kasille. Myös tällä välillä uravaihtoehto oli paras, joten seurasin tätä aina rastille saakka.
Kahdeksannelta rastilta lähdettäessä meitä oli muutaman suunnistajan joukko, ja lähdimme seuraamaan jo hyvin muodostunutta uraa, joka näytti vievän edessä olevan mäen vasemmalta puolelta. Jossain vaiheessa erosin joukosta, ja juoksin 5. rasti yli. Oikealle jääneet jyrkänteet antoivat erinomaisen kiintopisteen mäen kiertämiseksi. Mäen jälkeen oli melko helppoa seurata uraa kohti rastia, eikä vaikeuksia ollut.
Yhdeksänneltä rastilta lähdettäessä oli katsottava kartasta kuinka kiertää edessä oleva mäki, mutta samalla oli päästävä juomapisteelle. Reitti oli melko yksinkertainen ja suureksi osaksi oli mahdollista juosta kuviorajaa pitkin, mutta tiheään kuusikkoon oli pakko mennä. Tielle päästyä nopea juominen ja kohti ylämäkeä muiden perässä. 10. rasti löytyi jälleen melko helposti.
![]() |
| Kuva 4. Rastivälit 4-10. |
Rastit 10-13
Kymppirastilta lähtö kohti 11. rastia vaikutti helpolta (kuva 5.). Kompassisuunnalla vain kohti alamäkeä, kunnes tullaan tiheikön reunaan, ja tästä vain läpi. Ura, jota seurasin, päätyi kuitenkin hieman vasemmalle, joten tiheikö läpi mentiin väärästä kohtaan. Saapuminen pienelle aukiolle kuitenkin vaikutti juuri samalta, kuin omalle rastille saapumisen olisi pitänyt, ja vasemmalla näkyi rastipiste, joten tämä oli pakko tarkistaa. Rasti osoittautui kuitenkin vääräksi, ja hetken odottelun jälkeen rastille saapui joku, joka leimasi rastin. Kyselyn jälkeen sijainti löytyi, ja kompassisuunnalla tiheikön läpi omalle rastille.
Kohti 12. rastia lähdettäessä oli jälleen puskettava samaisen tiheikön läpi. Nämä tiheiköt olivat todella pimeitä, joten lampusta oli hyötyä. Joskin ilmassa leijuva pöly haittasi näkyvyyttä, sekä hengitystä hieman. Lähes koko matka rastille oli yhtä pöheikköä, eikä kiertomahdollisuutta ollut. Onneksi edellä menijät olivat puskeneet näihin uria, jotka tosin avautuivat vasta kohdalle päästyä. Rasti itsessään löytyi kohtalaisen helposti.
13. rastille mentäessä oli jälleen helppoa seurata uraa, joka vei mäen vierestä kuviorajaa pitkin. Tiheikössä tähtäys oli ennen rastia näkyvälle avarammalle alueelle, johon tullessani en kuitenkaan ollut aivan varma missä olin. Joku takaa huusi, että eteenpäin, joten matka jatkui tiheikköön. 13. rastipiste näkyikin heti tiheiköstä päästyämme.
![]() |
| Kuva 5. Rastivälit 10-13. |
Rastiväli 13-14
Rastiväli 13. rastilta 14. oli jälleen pitkä (Kuva 6.). Rastilta lähdettäessä, ja puolitoista tuntia lähdöstä kuluneena, otin ensimmäisen kolmesta energiageelistä, jotka olin mukaani ottanut. Rastilta suuntasimme kohti tiheikön takaista aukkoa, jota pitkin oli helppoa juosta. Ennen tielle pääsyä tein päätöksen kiertää tietä pitkin ainakin ensimmäisen polun risteykseen. Tietä pitkin pääsen kuitenkin juoksemaan vähintään tuplanopeudella. Risteykseen saapuessani otin polun ja mietin jatkavani kuviorajaa pitkin kohti rastia, mutta aukolle päästessäni polkua jatkaminen näytti paremmalta vaihtoehdolta. Polkua jatkui aina seuraavan mäen yli, vaikka kartan mukaan sen olisi pitänyt päättyä jo aiemmin. Jukola tuo aina omat polkunsa mukanaan. Suolle ja sen jälkeen tulleiden mäkien ylitykset ovat hyvin pitkälti arvioita, sillä en ole varma kummalta puolelta ensimmäistä nyppylää kiersin. Perässäni oli juossut aina tieltä lähtien mies, jonka otsalamppu ei toiminut kuin välähdyksittäin, ja hän kyseli jo seuraavaa väliä. Huomatessaan, että rasti olisi sama, totesi hän seuraavansa minua kuin hai laivaa.
![]() |
| Kuva 6. Rastiväli 13-14. |
Rastivälit 14-18
Toisin kuin perässä juossut oli todennut, ei hän lähtenyt perääni, kun reittini (Kuva 7.) lähti eri suuntaan kuin suurimman osan muista. Katsoin kartasta, että parinsadan metrin päästä lähtisi polku, jota pitkin pääsisi lähelle 15. rastia. Otin suunnan kohti polu päätä, ja lähdin juoksemaan. Maasto oli tässä helposti juostavaa, joten matka taittui helposti. Huomaamattani kuitenkin ajauduin hieman liian oikealle. Kartalla oli kaksi kiveä, joiden koot olivat lähes samat, joten ohittaessani itäisemmän kiven, oletin olevan lännemmässä. Myös tiheikön reunan osuminen oikealle kohdalle lisäsi harhaa. On käytännössä sattumaa, että hetkeä myöhemmin käännyin vasemmalle, ja saavuin polulle. Pikainen tarkistus kompassin avulla suunnasta, ja kohti 15. rastia. Suon jälkeen päätin seurata muita, ja oikaista polulla olevan mutkan suoraan rastille. Rastin leimauksen jälkeen toinen energiageeli naamaan ja juomapaikalle juomaan.
Juomapaikan vuoksi reitinvalinta 16. rastille vei myös hieman pidemmän, mutta helpompikulkuisen tien kautta. Ensiapupaikan kohdalla tieltä haarautui polku, jota lähdin seuraamaan. Rastivälillä oli myös hyvä tarkistuspiste, ennen mäkeä tuleva polku. Polulta mäkeä ylös, ja reitti vei hieman vasemmalle. Rastipiste kuitenkin näkyi melko hyvin, ja kääntymispäätös oli helppo.
17. rastille seurattiin jälleen muodostunutta uraa, joka hieman kaartoi oikean kautta. Tuplakiveltä kaarrettiin kohti rastia, jonne saapuessa kartasta käännössuunta ja kohti 18. rastia.
18. rastille lähdön jälkeen oleva suo oli kiitettävän kuiva, joten sitä pitkin oli nopea juosta. Suon jälkeen kallion kierto ja polulle, joka vei lähelle hiekkarantaa, jossa 18. rasti sijaitsi.
![]() |
| Kuva 7. Rastivälit 14-18. |
Rastivälit 18-20
18. rastilta lähdettäessä oli edessä jälleen juomapiste (Kuva 8.). Hiekkaranta oli kuitenkin melko rankkaa juostavaa, joten juomapiste tuli tarpeeseen. Tästä eteenpäin meno oli kohtuullisen helppoa polkujen vuoksi, vaikkakin polut olivat melko pehmeää hiekkaa. Noin sata metriä ennen 19. rastia kuulin edestäpäin kysymyksen, että oliko porukalla rasti 151, joka oli myös minun rastini. Vastauksena kuulin 171, jonka vuoksi luottamus omaan sijaintiin katosi. Toinen kaveri tuli viereen, ja päättelimme, että emme ole vielä ohittaneet rastia. Jatkoimme pienen nyppylän yli, ja rastipiste löytyi pienen jyrkänteen alta.
19. rastipisteeltä nopea suunnan tarkistus, ja polkujuoksu jatkui. Noin puolessa välissä oli siirryttävä polulta metsään, jossa törmäsin myös rastii 171. Juoksua jatkoin eteenpäin kaivaen viimeistä energiageeliä taskusta, jotta energia riittäisi loppuun asti. Ohitseni tässä vaiheessa juoksi 2. osuuden kärki. Leimaus rastilla ja suunnatta muiden perään kohti seuraavaa rastia.
![]() |
| Kuva 8. Rastivälit 18-20. |
Rastilta 20 maaliin
Rastilta 20 lähtiessäni tein oletuksen, että loppu olisi yhtä putkea (Kuva 9.), ja seurasin uraa, joka vei kohti kilpailukeskukselta kuuluvaa ääntä. Ura oli melko suora ja hyvä juostava, joten matka taittui pikaisesti ilman ongelmia.
Rastilta 21. lähti ura kohti tietä ja tien vieressä olevaa polkua yli suon. Tähän oli lisätty sepeliä, joten kohdan ylitys tielle oli helppo. Tien toisella puolella oleva suo oli melko peitteinen, mutta ura oli muodostunut leveäksi. Tässä oli helppo juosta kohti ääntä ja viimeistä rastipistettä. Rastilta kaartaessani edessä oli kameramies odottamassa, mutta tämä odottikin sekuntia myöhemmin ohi pyyhältävää kärkijoukkueisiin kuuluvaa juoksijaa, jonka perään kameramies lähtikin. Loppusuoralla pystyin pitämään juoksuvauhdin yllä jopa ylikulkusillalla, joten maaliintulo oli miellyttävää. Kartta toimitsijoille ja vaihtoon. Emitin tarkistuksen jälkeen suoritus osoittautui vielä hyväksytyksi, joten oma osuuteni oli kunnialla suoritettu. Aikaa meni 2.37, joka oli vain reilu 8 minuuttia hitaampi kuin minulle oli arvioitu.
![]() |
| Kuva 9. Rastivälit 20- maali |
Loppusanat
Lähtönumeroni oli pieni, mutta lopullinen sijoitukseni osuudella oli 1466. Tästä muut saivat nostaa joukkueen sijoitusta, ja lopulta päädyimme sijalle 892. Joukkueen johdolta tuli kuitenkin lupaus, että ensi vuonna pääsee joukkueeseen, joten suoritus oli heidänkin mielestään riittävä. Tästä kun saisi hieman nopeutta kestävyyttä juoksuun lisää ja suunnistustaitoa hieman paremmaksi, niin puolisen tuntia olisi ollut mahdollista veistää ajasta pois. Tällöin sijoitus osuudella olisi ollut 500 tietämillä. Jo nyt jatkuvalla tasaisella vauhdilla olisi voinut toistakymmentä minuuttia saada ajasta pois. Kävelyt pois, kun ei ole kyse kartanluvusta, ja kartanluvunkin aikana vähintään kävelyä. Tämän kun asettaa tavoitteeksi, niin Lappee-Jukolassa tuodaan joukkueelle sijoitus.
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Kohti Jukolaa
Tämän viikon harjoitteet jäivät hieman tavoitteesta. Tarkoituksena oli käydä kaksi lenkkiä, pelaamassa sulkapalloa ja suunnistusharjoitus. Näistä toteutui vain yksi lenkki ja suunnistus. Maanantaina kävin samaisen lenkin kuin viime lauantaina. Aikaa tällä kertaa kului noin 2,5 minuuttia vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla, eli hieman alle 34 minuuttia. Vauhdin lisääntyminen ei kuitenkaan tehnyt lenkkiä raskaammaksi, vaan juoksu oli kohtuullisen helppoa alusta loppuun. Tällä kertaa ei myöskään tullut halua hidastaa vauhtia kävelyksi. Muutamat jyrkemmät kohdat ylämäistä otin hieman kovemmalla vauhdilla, yrityksenä tehdä lenkistä lievästi intervalliharjoitusmainen. Olen nyt huomannut, että lenkkien jälkeen tulee jätettyä venyttelyt vähemmälle, joka puolestaan kipeyttää lihakset. Pitäisi opetella jälleen tekemään venytyksiä useampia kertoja päivässä, myös päivinä, jolloin en ole käynyt lenkillä.
Torstaina oli Kuopion Suunnistajien järjestämät torstairastit Neulamäessä. Reitti A (kuva 1.) oli 5,7 km pitkä ja todella rankka. Korkeusero matalimman (Tervaruukki) ja korkeimman (maali) pisteen välillä 120 metriä. Ratamestari oli tehnyt reitistä myös hieman vaativamman suunnistuksellisesti. Muutamien rastipisteiden välillä ei ollut kovinkaan montaa reittivaihtoehtoa, ja kompassisuunnalla oli mentävä. Tämä näkyi myös ajassa ja kuljetussa reitissä. Suunnistus on erinomainen harrastus tutustua vahvistusharhaan. Sitä katsoo karttaa ja maastoa, ja vakuuttaa itselleen, että tuo kumpare tuossa ja kivi tässä ovat juuri nämä kartalla, niin rasti on juuri tuolla. Kun rastia ei sitten löydykään siitä 10 metrin päästä, kartta on tietenkin väärässä. 5. rastin lähettyvillä luulin olevani jo kartan ulkopuolella, ja 10. rastin lähettyville saapuessani oletin tulleeni hieman liian vasemmalle. 8. rastin läheinen maasto ei näyttänyt lainkaan siltä, mitä kartan mukaan sen olisi pitänyt näyttää. Totuus oli lopulta, että sitä oltiin liian lähellä pururataa. Aikaa reitillä kului 1,5 tuntia.
Huomenna onkin sitten matka kohti Paimiota ja Jukolan viestiä. Paikka Kuopion Suunnistajien 3. joukkueesta löytyi, ja toiveitakin kuunneltiin antamalla pyynnön mukaisesti aloitusosuus (13,8 km). Toki tämä osuus on yksi vaikeimmista sekä pituuden, että suunnistuksellisuuden osalta, joten halukkaita ei varmaan kovin montaa per joukkue ole. Minulle tuo aloitusosuus on kuitenkin juuri se, mitä haluan. Ainakin tiedän, että pääsen varmasti kisassa juoksemaan, ja mikäli ei loukkaantumista tapahdu, tuon viestin vaihtoon hyväksyttynä suorituksena. Aikaa tosin voi mennä enemmän kuin moni, mukaan lukien minä, toivoisi.
Seuraava päivitys tulee sitten olemaan syväanalyysi Jukolan suorituksesta, kun saavat kartat ja reitit Reittihärveliin laitettua. Aikaisempina vuosina tähän on mennyt parista päivästä vajaaseen viikkoon.
Torstaina oli Kuopion Suunnistajien järjestämät torstairastit Neulamäessä. Reitti A (kuva 1.) oli 5,7 km pitkä ja todella rankka. Korkeusero matalimman (Tervaruukki) ja korkeimman (maali) pisteen välillä 120 metriä. Ratamestari oli tehnyt reitistä myös hieman vaativamman suunnistuksellisesti. Muutamien rastipisteiden välillä ei ollut kovinkaan montaa reittivaihtoehtoa, ja kompassisuunnalla oli mentävä. Tämä näkyi myös ajassa ja kuljetussa reitissä. Suunnistus on erinomainen harrastus tutustua vahvistusharhaan. Sitä katsoo karttaa ja maastoa, ja vakuuttaa itselleen, että tuo kumpare tuossa ja kivi tässä ovat juuri nämä kartalla, niin rasti on juuri tuolla. Kun rastia ei sitten löydykään siitä 10 metrin päästä, kartta on tietenkin väärässä. 5. rastin lähettyvillä luulin olevani jo kartan ulkopuolella, ja 10. rastin lähettyville saapuessani oletin tulleeni hieman liian vasemmalle. 8. rastin läheinen maasto ei näyttänyt lainkaan siltä, mitä kartan mukaan sen olisi pitänyt näyttää. Totuus oli lopulta, että sitä oltiin liian lähellä pururataa. Aikaa reitillä kului 1,5 tuntia.
| Kuva 1. Reittini GPS-trackerin perusteella. Kalibrointi hieman sivussa, mutta paras mahdollinen. |
Huomenna onkin sitten matka kohti Paimiota ja Jukolan viestiä. Paikka Kuopion Suunnistajien 3. joukkueesta löytyi, ja toiveitakin kuunneltiin antamalla pyynnön mukaisesti aloitusosuus (13,8 km). Toki tämä osuus on yksi vaikeimmista sekä pituuden, että suunnistuksellisuuden osalta, joten halukkaita ei varmaan kovin montaa per joukkue ole. Minulle tuo aloitusosuus on kuitenkin juuri se, mitä haluan. Ainakin tiedän, että pääsen varmasti kisassa juoksemaan, ja mikäli ei loukkaantumista tapahdu, tuon viestin vaihtoon hyväksyttynä suorituksena. Aikaa tosin voi mennä enemmän kuin moni, mukaan lukien minä, toivoisi.
Seuraava päivitys tulee sitten olemaan syväanalyysi Jukolan suorituksesta, kun saavat kartat ja reitit Reittihärveliin laitettua. Aikaisempina vuosina tähän on mennyt parista päivästä vajaaseen viikkoon.
lauantai 6. kesäkuuta 2015
Tauko ja sitten jatkuu
Viimeiseen 12 päivään ei ole tullut kuin kaksi lenkkiä, 11.6 km ja 5.6 km. Tähän väliin mahtuu 10 päivän tauko hammaskirurgisesta toimenpiteestä toipumiseen. Ennen taukoa juostu 11.6 km lenkki, Julkula-Puijonsarvi-Päiväranta-Antikkala-Männistön Teboil-Pesäpallostadioni-Hiihtostadioni-Julkula, sujui aikaan 1h 8min. Kuutisen minuuttia nopeinta aikaa hitaammin, mutta tarkoituksena ei ollutkaan ennätyksiä tehtailla. Hieman tuntui jaloissa vielä, joten aivan ei oltu toivuttu HCR:sta.
Tauko oli puhdasta taukoa juoksusta. Hieman vajan rakentamista ja paljon kalastamista. Välissä pesäpallon katsomista ja iso määrä antibioottia ja riskirajoille saakka Buranaa ja Paracetamolia.
Tänään jatkettiin sitten hienoisessa vesisateessa harjoituskautta. 5.6 kilometrin lenkki ei ollut siitä helpoimmasta päästä, jonka osoitti myös aika 36 minuuttia. Reittiin, joka kulki Julkula-Ylä-Satulanotko-Ala-Satulanotko-Julkulanmäki-Puijonsarvi-Julkula, kuuluu 99 metrin korkeusero 2.8 kilometrin matkalla (Kuva 1). Tässä on myös 77 metrin korkeusero 1.3 kilometrin matkalla ja välissä kaksi, yhteensä pari kymmentä metriä alaspäin vievää, jyrkkää alamäkeä, sekä kolmas, noin 10 metrin pudotus. Rankkaa siis oli. Korkeimman kohdan jälkeen alkoi lähes 2 kilometrin alamäki, joka osittain riittävän loiva, jotta ne toivat lievää palautumista. Juosta jaksoin kuitenkin alusta loppuun, vaikka muutaman kerran olisi halunnut kävelyksi pistää. Lenkki kuitenkin osoitti, että sitä ollaan toivuttu sekä HRC:sta, että leikkauksesta. Eikä antibiootitkaan ole heittäneet elimistöä pahemmin sekaisin.
Lenkit jatkuvat parin päivän päästä, ja ensi viikolla ehkä yksi sulkapallovuorokin suunnitelmissa. Yksi kovavauhtinen lenkki olisi ehkä suunnitelmissa, todennäköisesti intervallityyppisenä. Tikit suusta otetaan pois keskiviikkona, joka toivottavasti ei aiheuta tarvetta uudelle toipumistauolle. 13.-14.6. juostaan myös Jukolan viesti, johon edelleen toivon pääseväni, vaikkei Kuopion Suunnistajilta ole kuulunut vielä joukkueiden kokoonpanoista.
Hieman lisäanalyysiä HCR:sta. Keksin todennäköisen syyn 17 kilometrin jälkeen tapahtuneelle hiipumiselle, ja syy oli puhtaasti oma yliarviointi energian kestävyydestä paria tuntia ennen lähtöä. Ostaessani palautusjuomia myyntiesittelijä ehdotti myös energiageelien ostamista. Tähän vastasin vain, että en tarvitse, kun suoritus ei tule kestämään yli 2.5 tuntia. Tämän olen huomannut pätevän mm. Jukolan viestissä, mutta matkat ovat huomattavasti puolimaratonia lyhyempiä (vaikkakin rankempia maastoltaan). Uskoisin, että mikäli olisin geelit ostanut ja noin 16 ja 19 kilometrin kohdalla syönyt, olisi loppuaika ollut 15 kilometrin kohdan ennusteen mukainen. Oppia ikä kaikki, ja ensivuonna, mikäli kunto vastaavalla tasolla, tätä virhettä ei tehdä.
Tauko oli puhdasta taukoa juoksusta. Hieman vajan rakentamista ja paljon kalastamista. Välissä pesäpallon katsomista ja iso määrä antibioottia ja riskirajoille saakka Buranaa ja Paracetamolia.
Tänään jatkettiin sitten hienoisessa vesisateessa harjoituskautta. 5.6 kilometrin lenkki ei ollut siitä helpoimmasta päästä, jonka osoitti myös aika 36 minuuttia. Reittiin, joka kulki Julkula-Ylä-Satulanotko-Ala-Satulanotko-Julkulanmäki-Puijonsarvi-Julkula, kuuluu 99 metrin korkeusero 2.8 kilometrin matkalla (Kuva 1). Tässä on myös 77 metrin korkeusero 1.3 kilometrin matkalla ja välissä kaksi, yhteensä pari kymmentä metriä alaspäin vievää, jyrkkää alamäkeä, sekä kolmas, noin 10 metrin pudotus. Rankkaa siis oli. Korkeimman kohdan jälkeen alkoi lähes 2 kilometrin alamäki, joka osittain riittävän loiva, jotta ne toivat lievää palautumista. Juosta jaksoin kuitenkin alusta loppuun, vaikka muutaman kerran olisi halunnut kävelyksi pistää. Lenkki kuitenkin osoitti, että sitä ollaan toivuttu sekä HRC:sta, että leikkauksesta. Eikä antibiootitkaan ole heittäneet elimistöä pahemmin sekaisin.
| Kuva 1. Korkeuserokäyrä. Sisältää myös nopeuden (sininen) ja sykkeen (punainen). |
Hieman lisäanalyysiä HCR:sta. Keksin todennäköisen syyn 17 kilometrin jälkeen tapahtuneelle hiipumiselle, ja syy oli puhtaasti oma yliarviointi energian kestävyydestä paria tuntia ennen lähtöä. Ostaessani palautusjuomia myyntiesittelijä ehdotti myös energiageelien ostamista. Tähän vastasin vain, että en tarvitse, kun suoritus ei tule kestämään yli 2.5 tuntia. Tämän olen huomannut pätevän mm. Jukolan viestissä, mutta matkat ovat huomattavasti puolimaratonia lyhyempiä (vaikkakin rankempia maastoltaan). Uskoisin, että mikäli olisin geelit ostanut ja noin 16 ja 19 kilometrin kohdalla syönyt, olisi loppuaika ollut 15 kilometrin kohdan ennusteen mukainen. Oppia ikä kaikki, ja ensivuonna, mikäli kunto vastaavalla tasolla, tätä virhettä ei tehdä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








