Tauko oli puhdasta taukoa juoksusta. Hieman vajan rakentamista ja paljon kalastamista. Välissä pesäpallon katsomista ja iso määrä antibioottia ja riskirajoille saakka Buranaa ja Paracetamolia.
Tänään jatkettiin sitten hienoisessa vesisateessa harjoituskautta. 5.6 kilometrin lenkki ei ollut siitä helpoimmasta päästä, jonka osoitti myös aika 36 minuuttia. Reittiin, joka kulki Julkula-Ylä-Satulanotko-Ala-Satulanotko-Julkulanmäki-Puijonsarvi-Julkula, kuuluu 99 metrin korkeusero 2.8 kilometrin matkalla (Kuva 1). Tässä on myös 77 metrin korkeusero 1.3 kilometrin matkalla ja välissä kaksi, yhteensä pari kymmentä metriä alaspäin vievää, jyrkkää alamäkeä, sekä kolmas, noin 10 metrin pudotus. Rankkaa siis oli. Korkeimman kohdan jälkeen alkoi lähes 2 kilometrin alamäki, joka osittain riittävän loiva, jotta ne toivat lievää palautumista. Juosta jaksoin kuitenkin alusta loppuun, vaikka muutaman kerran olisi halunnut kävelyksi pistää. Lenkki kuitenkin osoitti, että sitä ollaan toivuttu sekä HRC:sta, että leikkauksesta. Eikä antibiootitkaan ole heittäneet elimistöä pahemmin sekaisin.
| Kuva 1. Korkeuserokäyrä. Sisältää myös nopeuden (sininen) ja sykkeen (punainen). |
Hieman lisäanalyysiä HCR:sta. Keksin todennäköisen syyn 17 kilometrin jälkeen tapahtuneelle hiipumiselle, ja syy oli puhtaasti oma yliarviointi energian kestävyydestä paria tuntia ennen lähtöä. Ostaessani palautusjuomia myyntiesittelijä ehdotti myös energiageelien ostamista. Tähän vastasin vain, että en tarvitse, kun suoritus ei tule kestämään yli 2.5 tuntia. Tämän olen huomannut pätevän mm. Jukolan viestissä, mutta matkat ovat huomattavasti puolimaratonia lyhyempiä (vaikkakin rankempia maastoltaan). Uskoisin, että mikäli olisin geelit ostanut ja noin 16 ja 19 kilometrin kohdalla syönyt, olisi loppuaika ollut 15 kilometrin kohdan ennusteen mukainen. Oppia ikä kaikki, ja ensivuonna, mikäli kunto vastaavalla tasolla, tätä virhettä ei tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti