maanantai 25. toukokuuta 2015

1. lenkki

Ensimmäinen lenkki pitkän ja rankan, kilpailuvauhtisen juoksun jälkeen on aina mielenkiintoinen. Ensinnäkin on mietittävä milloin tämän lenkin juoksee. Palautumiseni HCR:lta on yleensä kestänyt vajaan viikon, mutta tänä vuonna lievä flunssa kasvatti tuota aikaa muutamalla päivällä. Juoksun aiheuttama rasitus todennäköisesti oli jo aiemmin kuitattu, mutta on turhaa lähteä vajaakuntoisena kokeilemaan. (Tätä varten on kilpailut.) Joten 9 päivää HCR:n jälkeen on aika kokeilla jalkoja.
Toinen mietittävä asia on itse lenkin pituus, ja tarkoitus. Lähteäkö pidemmälle ja aavistuksen rankemmalle >10km lenkille kokeilemaan kuinka kova rasitus on siirtynyt kestävyyskuntoon, vai lähteäkö lyhyelle rauhalliselle lenkille kokeilemaan jalkojen tuntumaa. Päätökseni oli yhdistää nämä kaksi. Lyhyt, mutta rankka lenkki Puijon pururadalla.


Reitti on matkaltaan vain 5,2km, mutta vaativuustasoltaan rankka. Alkumatka (sininen), n. 700m, on alamäkeä. Tällä matkalla korkeuseroa tulee hieman reilu 20m, mutta tämä toimii melko hyvänä lämmittelynä. Tänään onnistuin kuitenkin hieman paremmassa alkuverryttelyssä, sillä GPS ei suostunut löytämään satelliitteja nopeasti. Alamäen jälkeen ollaa koko reitin alimmassa kohdassa. Tästä kohtaan lähtee jatkuva, 1300m pitkä ylämäki (punainen), jossa korkeuseroa kertyy 77m. Tämä tekee keskimäärin lähes 7,5% kaltevuuden. Kaltevuus vaihtelee lievästä todella jyrkkään.
Korkeimman kohdan ylitettyä ei kuitenkaan pääse helpolla, sillä tästä eteenpäin alkaa n.900m alamäki, jossa korkeuseroa tulee 55m. Tässä ei päästä pahemmin palautumaan. Loppumatkakin vaihtelee ylä- ja alamäkien välillä, joka ei toimi kovinkaan palauttavana.

Aikaa lenkkiin meni hieman vajaa 32 minuuttia, joka melko lähellä omaa ennätystä tälle reitille. Ennätyksen haku ei ollut kuitenkaan tarkoituksena; tämä vain sattuu usein olemaan lopputuloksena. Tästä reitistä olen miettinyt, että kun sen alle 30 minuutin juoksen (kohtuu kevyesti), on tasaisella juostu kilpavauhtinen 5km varmasti lähellä 20 minuuttia. Tuntuma juoksusta oli kohtuullisen hyvä. Rankan ylämäen jaksoin juosta ylös asti, eikä alamäkijaksollekaan tarvinnut vauhtia yrittämällä hidastaa. Tekniikka jyrkissä alamäissä on todennäköisesti vielä surkea, ja saattaa olla vain ajan kysymys, että nilkat vammautuvat.

Kuopio on todella huono paikka harrastaa kevyitä lenkkejä, kun korkeuserot joka suuntaan ovat kymmenissä metreissä. Helpoimpia reittejä on kotiovelta yliopiston (Snelmanian) ovelle ja takaisin. Tällä reitillä korkeusero jää alle 30 metriin 11km matkalla kohtuullisin loivin mäin. Yleisin lenkki tulee kuitenkin varmasti olemaan Puijon ympäri, jossa matkaa tulee 12km, ja korkeuseroakin lähes 80m. Ei missään nimessä kevyt lenkki, mutta myötäpäivään juostaessa suurin ylä- ja alamäki tulevat vasta loppupuoliskolla pesäpallostadionilta hiihtostadionin kautta Julkulaan.

Tästä eteenpäin olisi tarkoitus käydä 3-4 kertaa viikossa lenkillä, joista 1-2 olisi pidempiä (>10km) ja yksi olisi kovavauhtinen tai intervallityyppinen. Kesäkuun aikana olisi tehtävä ensimmäinen ylipitkä, >20km, lenkki, ja katsoa kuinka kunto kehittyy.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Aloitus ja HCR analyysi

Road to HCM

Tämän blogin tarkoitus on seurata matkaani kohti Helsinki City Maratonia, joka juostaan 15.8.2015. Tämä maraton tulee olemaan 3. startti, mutta vain kerran, vuoden 2012 HCM, olen juossut maratonin maaliin saakka. Viime vuonna starttasin Tukholman maratonille, mutta terveydellisistä syistä oli juoksu keskeytettävä jo 12 kilometrin kohdalla.

Tavoitteenani maratonille on parantaa edellistä aikaa, 5 tuntia 25 minuuttia, juosten koko matkan alusta loppuun. Tämänhetkisellä kunnolla tuo matka olisi mahdollista suorittaa ehkä 4,5 tunnissa.

Pyrin päivittelemään blogia niin usein kuin on tullut harjoiteltua, mutta vähintään kerran viikossa jos kirjoittelisi.

Helsinki City Run 2015 - Jälkianalyysi

Viime lauantaina, 16.5.2015, juostiin Helsinki City Run -puolimaraton. Osallistumiseni tähän juoksuun oli 6. kerta vuodesta 2010 lähtien, ja 8. virallinen puolimaratonini. Lähtöasetelmat juoksuun vaikuttivat vielä viikkoa aiemmin hyviltä, mutta torstaina, vain kaksi päivää ennen starttia, alkoi tuntua flunssan oireita. Vaikka lievässäkin flunssassa puolimaratonille lähteminen ei ole järkevää, päätin kisaan lähteä.

Ensimmäiset 5 kilometriä

Lähdöryhmässäni pääsin asettumaan hyvin lähelle itse lähtöviivaa, vain alle 5 metrin päähän tästä. Tämä on ollut jokavuotinen tavoitteeni, jotta pääsen alusta lähtien hyvään vauhtiin. Annetaan muiden, nopeampien, ohitella. Päätin myös seurata omaa aikaani kilometrin välein. Ensimmäisen kilometrin jälkeen aikaa olikin kulunut vain 5.18, joka oli mielestäni liian kovavauhtinen, mutta porukassa juostessa vauhti tahtoo kasvaa lähes automaattisesti. Mutta jo seuraaville kilometreille kilometriaika oli pudonnut reiluun 5.30. Ensimmäinen 5 kilometriä meni aikaan 27.50, joka ennusti 1.51.20 loppuaikaa. Olo pienistä sadekuuroista huolimatta oli hyvä.

Keskimmäiset kymmenen kilometriä

Noin 8 kilometrin, ja toisen juottopaikan, jälkeen tuli perinteinen ongelma, vessahätä. Mietin tässä kohtaa juostessani, että 11 kilometrin jälkeen olisi hyvä paikka hypätä metsän uumeniin helpottamaan oloa, mutta sinne päästyäni ajatukset olivat jo pitkällä edessäpäin: kyllä sitä noin tunnin vielä jaksaa. Noin puolimatkassa, 10 kilometrin kohdalla, aikaa oli kulunut 55.56, eli edellinen 5 kilometriä aikaan 28.06. Hyvässä vaudissa siis oltiin, loppuaikaennuste ei ollut montaa sekuntia muuttunut. Kilometrin välein tarkistetut ajat eivät vaihdelleet paljoa.
14 kilometrin kohdalla oli taas juottopaikka, joka tuli pienoisena yllätyksenä, sillä aiemmin tämä kohta on ollut 13 kilometrin paalu. Valitettavasti tuolla kohdalla ei ollut WC-tiloja, joten oli kestettävä vielä ainakin 17-18 kilometrin kohdalle.
15 kilometrin kohdalla vauhti oli edelleen hyvää. Aikaa oli mennyt 1.23.38, eli edellinen 5 kilometriä ajassa 27.43. Siis nopeammin kuin edellinen. Loppuaika edelleen ennusti n. 1.50. Ennen tätä olin jo tiedostanut, että vauhtini tuntui melko kovalta, vaikka edelleen kilometriajat pysyivät kohtuullisen vakioina, ja ohittajia riitti. Mutta sain myös monia selkiä kiinni. Hieman yritin hidastaa, mutta virta vie mennessään.

Viimeiset 6 kilometriä ja maali

Juoksunopeus pysyi suurinpiirtein vakiona aina 17 kilometriin saakka, mutta noin puoli kilometriä tämän paalun jälkeen iski täydellinen stoppi. Oli kuin joku olisi vetänyt selästä taaksepäin, ja oli tehtävä todella töitä eteenpäin pääsemiseksi. Tässä vaiheessa myös toinen perinteinen ongelma nosti päätänsä: nälkä. Joka vuosi suurin piirtein samoilla kohdilla on alkanut tulla nälkä. Ensimmäisen vuoden jälkeen olen kuitenkin tiennyt, että seuraavalla juottopisteellä tarjoillaan myös banaania. Mutta vuoden 2012 jälkeen olen ollut hieman varovaisempi näiden suhteen, sillä luulin silloin saaneeni lievän ruokamyrkytyksen noista. Juottopisteelle päästyäni nappasin juomat ja yhden banaaninpalan, joka auttoi hieman nälkään. 18 kilometrin kohdalla oli aikaa 2 tunnin alitukseen enää 18 minuuttia, joten en enää pitänyt alitusta kovinkaan todennäköisenä. Aikaennuste tässä oli kuitenkin vielä alle 2 tuntia. Tein tässä myös päätöksen, että en enää tarkista kilometripaaluilla aikaa, ja juoksen vain loppuun ajasta välittämättä. Keskuspuiston polut tuntuivat raskailta ja vauhti hiljaiselta. 20 kilometrin kohtaan tultiin, ja vastaan tuli enemmän porukkaa kuin myötävirrassa oli. Viimeinen lähtöryhmä saapunut 7 kilometriin. Aikaa tähän mennessä oli mennyt 1.52.45, eli edelliset 5 kilometriä aikaan 29.07. Reilusti yli minuutin aiempia hitaampi. Viimeinen kilometri, ja viimeiset tuskaiset mäet. Paikkoja pakotti, mutta tässä vaiheessa ei enää kävellä. Maraton portista sisään ja loppusuora häämöttää. Yritän hieman loppukiriä, mutta jaloissa ei ole enää mitään jäljellä. Maali. Kello ja gps pysähdyksiin ja loppuajan tarkistus. Kello näyttää aikaa 1.59.39. En muista onko tämä ennätys vai jäinkö vain parilla sekunnilla tästä. Ei väliä. Juostu on loppuun saakka, ja aika on edellistä kahta vuotta 20 minuuttia nopeampi. Myöhempi, virallisen ajan tarkistus osoittaa vauhdin olleen 3 sekuntia nopeampi, ja ennätys tuli rikottua 13 sekunnilla. Mitali kaulaan, pikainen juoma ja vessaan. Stadionin ulkopuolella tarjoilut mukaan ja vaatteiden vaihdolle. Ennen lähtöä ostetut palautusjuomat jääneet hotellille. Vielä 1,5km kävely hotellille.

Jälkihoito

Hotellille kävellessäni äitini tuli vastaan ja kertoi, etten näytä ehkä kaikkein parhaimmaltani. Huulet sinertää ja olo ei ole kaikkein paras. Ennen hotelliin menoa kauppaan ja sipsi- sekä karkkihyllylle. Limpparihyllystä 6-pack cokista mukaan. Kassalta ulos ja sipsit auki. Ai, että tuntuu hyvältä. Ilmeisesti ainakin suolatasapaino oli hieman heikentynyt. Sauna tuntuu oikein mukavalta, mutta kuulen, että 20 kilometrin kohdalla oli taas jouduttu elvyttämään juoksijaa. Tällä kertaa noin itseni ikäistä mieshenkilöä. Illalla sitten jatketaan palautusta hotellihuoneessa karkkipussien tyhjennyksellä. Ei ehkä parasta mahdollista palautusruokaa, mutta nopeaa energiaa. Vielä pikainen visiitti kauppaan ja kolmioleipä mukaan. Yö sujui perinteisen huonosti, kun hyvää asentoa ei löydy millään, ja jalat tuntuvat haluavan jatkaa matkaa.

Tässä oli aloitukseni tälle blogille ja analyysini juoksusta. Toivottavasti muutaman päivän kuluttua flunssainen olo on parantunut, jalat vertyneet ja pääsen jatkamaan harjoittelua maratonille. Tässä välissä on vielä ainakin Jukolan viesti, minne toivon, ja minne minulle on luvattu, pääseväni. Mahdollisesti on ostettava ainakin juomareppu, todennäköisesti Camelbak Octane LR, pidempiä juoksulenkkejä varten, joita ei juomatta läpi mennä.