Viimeisten kahden viikon aikana tuli käytyä 4 kertaa kuntoilemassa. Näistä kolme oli juoksulenkkejä ja yksi kävelylenkki painolasti selässä. Viimeinen pitkä lenkki tuli juostua 3.8. Matkana tuttu 16,1 kilometriä juomareppu selässä ja neljä energiageeliä mukana. Aikaa tuolla lenkillä meni jo normaaliksi muuttunut 1 tunti 37 minuuttia. Tuntuma tästä lenkistä oli hyvä. Pari päivää myöhemmin kävin kävelylenkillä 10 kilon painolasti selässä, kun piti käydä nukutuslenkki Laurille. Reittinä oli Julkulanmäen lenkki, 5,6 kilometriä. Aikaa tähän lenkkiin meni 1.03. Uskoisin, että tällainen harjoitus oli melko hyvä tähän väliin.
Viimeisen keskipitkän lenkin kävin maratonviikon maanantaina Puijon ympäri, 11,8 kilometriä. Juoksin tämän melko rauhallisesti, ja aikaakin meni kolmisen minuuttia normaalia kauemmin, 1.12. Tuntuma oli tällä lenkillä muutoin hyvä, mutta päätin olla ottamatta juomareppua mukaan, vaikka oli kohtuullisen lämmin. Tämä tuntuikin sitten viimeisten kahden kilometrin aikana melkoisesti.
Viimeinen lenkki ennen maratonia oli keskiviikkona. Kävin erittäin rauhallisen 5,1 kilometriä, joskin otin muutamia vetoja ylämäissä. Aikaa lenkillä meni 31 minuuttia. Alkumatkasta jalat tuntuivat hieman tukkoisilta, mutta loppua kohden ne vertyivät oikein mukavasti.
Olin lupautunut tekemään työvuoron liikenteenohjauksessa keskiviikkona ja torstaina tietyömaalla. Näistä keskiviikon vuoro peruuntui laitevian takia, ja arvasin, että torstain työvuoro tulisi olemaan siis hieman pidempi. En vain arvannut, että se tulisi olemaan 12,5 tuntinen ilman taukoja, koko ajan seisten. Tämä ei ollut optimaalinen valmistautuminen lauantaiksi, mutta minkäs teit. Työvuoro tuntui kyllä jaloissa. Perjantaina matka Helsinkiin toteutettiin sitten Onnibussilla. Ei paras vaihtoehto sekään, kun jalkatilaa ei ole ja liikkumaan ei pääse. Loppumatkasta alkoi jaloissa tuntumaan tämäkin. Helsingissä tuli hieman käveltyä sekä perjantaina, että lauantaina. Lauantaina ostin myös uudet juoksukengät, Asics DS Trainer:t. Ajattelin ensin, että en tule juoksemaan niillä, mutta myyjä sanoi, että ne pystyy ajamaan sisään parissa tunnissa, kun pitää niitä löysillä naruilla tunnin, jonka jälkeen ottaa ne jaloista pois, pohjalliset irti ja antaa jäähtyä noin tunnin. Tämän jälkeen kengät jalkaan, narut juoksukireyteen ja radalle. Vaikka hieman skeptinen olinkin, päätin kokeilla uskoen massiivisiin rakkoihin maratonin päätteeksi. Miksi lopettaa "hyvien" päätösten teko nyt?
Maraton
Lähtöviivalle pääsin lopulta noin viisi minuuttia ennen lähtöä. Tietenkään en ollut lähelläkään itse lähtöviivaa, mutta joukon jatkeena kuitenkin. Uudet kengät jalassa, kolme energiageeliä Spielbeltissä ja sieni vyötäröllä. Lähtölaukauksen pamahdettua kesti varmaan parisen minuuttia, ennen kuin päästiin liikkeelle. Hitaasti kohti lähtöviivaa ja kello käyntiin viivalla. Päätin, että lähdetään hyvin rauhallisesti etenemään. Oletin, että veljeni olisi lähtenyt samaa vauhtia, koska olin kuullut, ettei hänen valmistautumisensa ollut mennyt aivan putkeen. Sairastumisia ja työkiireitä. Hän lähtikin hieman kovempaa, mutta itse päätin pitää vauhdistani kiinni. Ensimmäinen kilometri ja 6:30. 9km/h, aivan sopivaa, ja aikaparannusta tuolla vauhdilla tulisi lähes 50 minuuttia. Seuraavien kilometrien aikana vauhti pysyi melko vakiona. Ensimmäinen juomapiste oli jo hieman ennen 3 kilometrin kohtaa, ja otin tässä ensimmäisen mukin vettä. Päätin olla ottamatta vielä ensimmäistä energiageeliä, ja odottaa seuraavaan juomapisteeseen, noin 6 kilometrin kohdalle, jossa sen sitten otin. Tästä eteenpäin otin yhden geelin jokaisella juomapisteellä.
Isäni odotti noin 13 kilometrin kohdalla lisägeelien kanssa, sekä vanhojen kenkieni kanssa, jos uudet alkaisivat tuntua huonolta. Koska kengät tuntuivat vielä hyvältä, päätin jatkaa niissä, ja otin vain kolme lisägeeliä. Kohti Kaivopuistoa ja sen kautta Bulevardia. Veljeni näin tulevan vastaan, kun olin noin 17 kilometrin kohdalla. Hän oli tässä vaiheessa hieman reilun kilometrin edellä. Ajallisesti hän oli edellä 10 minuuttia, kun pääsin takaisin kohtaan, jossa isäni odotti. Ensimmäiset kävelyt oli otettava noin 18 kilometrin kohdalla (poislukien juomapisteiden kohdalla kävely sekä lyhyt stoppi isäni kohdalla). Samoilla kohdilla oli pakko myös käydä vessassa. Hyvä tekosyy pieneen taukoon. Samalla myös osoitus, että nesteytys toimi.
Isäni odotti toisen kerran noin 23 kilometrin kohdalla. Uudet geelit mukaan ja kohti stadionia ja toista kierrosta. Aikaa puolikkaaseen oli vierähtänyt 2 tuntia 20 minuuttia. Edelleen hyvässä vauhdissa ja 40 minuutin aikaparannuksessa. Tietenkin uskoin vauhdin putoavan toisella puolikkaalla.
Toiselle kierrokselle lähdettäessä oli kärki jo päässyt maaliin. Noin 100 metriä uudelle kierrokselle tuli japanilaisjuoksija vastaan selkeästi eksyneen näköisenä. Hän yritti kysyä neuvoa liikenteenohjaajalta, mutta tämä ei osannut englantia. Päätin pysähtyä ja neuvoa tätä. "100 meters back and to the left". Myöhemmin kuulin, että tämä olisi tullut 3., mutta harhailun vuoksi aikaa meni 10 minuuttia ja sijoitus oli 10.
Toiselle kierrokselle lähdettäessä oli jo käveltävä melko useasti. Pari sataa metriä kävelyä, pidemmästi hölkkää, välillä energiaspurttien säestämänä hieman vauhdikkaammin. Äitini odotti noin 27 kilometrin kohdalla lisägeelien ja juotavan kanssa. Kuulin, että veljeni oli mennyt ohi kävellen 9 minuuttia aiemmin. Olin siis saanut häntä minuutin kiinni neljän kilometrin aikana. Seuraavalla juomapisteellä otin käyttöön myös sienen, jonka kastelin vedessä ja sivelin sillä takareidet. Ah sitä ihanaa tunnetta, kun kylmä vesi valui kipeiden lihasten yli. Sienelle lisäkastelu ja housunkaulukseen roikkumaan. Tämä antoi lisäenergiaa, ja otin taas pienen spurtinpoikasen. Juosta jaksoi tämän jälkeen taas kilometrin pari. Noin 30 kilometrin kohdalla vilkaisin taakseni, ja näin ensimmäistä kertaa 5:00 jänisryhmän. Päätin, että en antaisi noiden mennä ohitseni, ja pystyinkin juoksemaan jonkiverran. Tätä kesti aina seuraavalle juoma-asemalle, n. 32 kilometrin kohdalle, jolloin ryhmä pääsi ohitseni. Päätin roikkua sen mukana jonkin aikaa.
Noin 35 kilometrin kohdalla vastaani tuli isäni, joka oli lähtenyt kiertämään reittiä väärään suuntaan. Sain häneltä loput geelit, joita olikin yksi vähemmän kuin olin laskenut. Sain myös tietää, että veljeni oli enää pari kolme minuuttia edelläni. Kiinni hänet sain noin 36 kilometrin kohdalla. Päätin kävellä hänen kanssaan jonkin aikaa kysellen miten menee. Hän valitteli, että nesteet eivät enää imeydy, joten juoksukaan ei kulje. Muutama sata metriä myöhemmin päätin jatkaa matkaani juosten. Veljeni sai minut uudelleen kiinni tasan 37 kilometrin kohdalla. Hän oli saanut edellisellä juoma-asemalla hieman banaania, joka oli auttanut imeytymiseongelmaan. Juoksimme tästä eteenpäin yhdessä.
Äitini oli saapunut noin 39 kilometrin kohtaan odottamaan, ja saimme häneltä hieman vettä juotavaksi, sekä sain veljeni viimeisen geelin, sillä omani olivat jo loppuneet. Jatkoimme tästä kohti maalia myös äitini kanssa.
Viimeinen juoma-asema oli 41 kilometrin kohdalla. Tästä hieman juotavaa, jotta jaksaa juosta loppuun. Tässä kohtaa jätin jälleen veljeni taakseni, sillä hän päätti jatkaa hieman pidemmästi kävellen. Stadionille saapuessani päätin ottaa oikein kunnon loppukirin viimeisten vajaan kahdensadan metrin aikana. Vauhti kiihtyi koko ajan ja maaliviivalla vauhtia oli jo reilusti normaalin lyhyen lenkin vauhdin verran, n. 12 km/h. Maali viivan yli ja ohi on. Aikaa meni oman kellon mukaan 5.03.38. Tulossivuston mukaan virallinen aika on kaksi minuuttia pidempi, mutta nettoaika tuo sama. Olo oli oikeastaan todella hyvä. Melkein olisi voinut jatkaa vielä jonkin verran. Uudet kengät olivat toimineet erinomaisesti, eikä jaloissa tuntunut olevan mitään sellaista ongelmaa, jota ei olisi tullut vanhoillakin, eli lihaskipua. Mitalli kaulaan, eväät mukaan ja ulos stadionilta tavaroiden hakuun.
Tavaroiden haussa sattuikin sitten hauska tapaus. Numeroni oli 699, ja laukkuni oli selkeästi näkyvissä minulle. Tämän kerroinkin hakevalle naishenkilölle, joka katseli laukkua pitkään, mutta otti sen kuitenkin ylös kysyen "oletko varma, että tämä on se?". Vastasin tietenkin, että "kyllä". Tähän hän sanoi "mutta tässä on numero 669". "Käännäpä se lappu oikeinpäin." Nainen punastui hieman tajutessaan virheensä. Piristävä hauska tapaus.
Kun otin kengät pois jaloista, paljastui, että vasempaan jalkaan oli tullut kantapään sisäsyrjään iso rakko. En usko kuitenkaan, että tämä johtui uusista kengistä, sillä tässä kohtaan oli tuntunut kuumottava tunne jo torstain työvuoron jälkeen, kun työkenkäni olivat hieman liian isot minulle.
Veljeni saapui muutamaa minuuttia minun jälkeeni ja syy tämän jälkeen jäämiselle oli ollut jalkapohjassa olevan rakon puhkeaminen viimeisessä ylämäessä, joka esti juoksemisen loppuun. Mutta sentään maaliin hän pääsi, vaikkakin huonoimmalla omalla ajallaan.
Jälkihoito
Stadionilta kävelimme kohti Pasilassa olevaa hotellia, mutta päätimme siirtyä bussiin Nordensköldinkadulta. Bussissa sitten viestitin vaimolle, että ilmoita minut Helsinki City Run:lle ensi kevääksi. Ilmoittautuminen oli tehtävä tuolloin, sillä päivä oli viimeinen halvemmalla hinnalla. Se siitä oppimisesta, että juokseminen sattuu. Heti uutta kisaa hakemaan.
Hotellilla sitten saunaan ja kokista naamaan, jotta saa kipeitä lihaksia hieman rennommaksi ja vähän energiaa nestemuodossa. Seuraava yö oli melkolailla tuskaa, kun ei löytynyt hyvää asentoa millään. Heräilinkin vähäväliä uutta asentoa hakien, eikä aamulla olo tuntunut kovin pirteältä. Vielä pitäisi istua tuntikaupalla autossa matkalla kotia kohti.
Maanantaina menin lupautumaan, että voisin mennä töihin jo keskiviikkona. Jälleen liikenteenohjaukseen. Tiistaina oli kuitenkin jo pakko soittaa takaisin, että olo on sellainen, että en usko pystyväni tekemään keikkaa. Keskiviikkoiltana olo olikin sitten sellainen, että olen varma, että mikäli olisin töihin mennyt, olisi tullut sairaalakeikka. Ylirasitustila on vaivannut lähes koko viikon ajan. Todennäköisin syy tähän on oma juomattomuus ja syömättömyys. Ainakaan ei ole tullut tehtyä näitä riittävästi.
En vielä tiedä, että milloin uskaltautuisi kokeilemaan lenkkiä, mutta eiköhän se jo ensiviikon aikana ole pakko käydä. Tästä eteenpäin jos pystyisi pitämään suurinpiirtein samanlaista treenirytmiä kuin nyt on tullut, tai jopa parantamaan tahtia. Jospa seuraavalla kerralla ei lähdettäisi lähes nollista valmistautumaan, vaan pohja on jo erinomainen, ja tavoite 4 tunnin ajasta toteutuu. Tästä eteenpäin pyrin kirjoittelemaan postauksia kohtuullisen säännöllisesti. Jos vaikka suurinpiirtein samanlaisiin n. 2 viikon väleihin pääsisi.
Siispä kohti uusia haasteita.